Kuiva pieru on tärkeintä

Intialainen ruoka on paitsi oivallisen makuista myös erinomaista laihdutusruokaa. Kun aineenvaihdunta toimii vilkkaammin kuin ennättää kulkukoiraa sanoa, ei ole pelkoa, että kilot jäisivät vyötärölle. Olenkin ruokaillut kaikkien ohjeiden mukaisesti, suosien kasvisruokia sekä siistin oloisia paikkoja, pessyt kädet säännöllisesti, sekä välttänyt kuralammikoista juomista. Kaikista varotoimista huolimatta katala vatsatauti iski minuun koko voimallaan.

Vaikka vatsataudin kokeminen kuuluu Intian matkailuun samalla tavalla kuin Eiffel-tornin töllistely Pariisin visiittiin, ei se silti ole kokemuksena miellyttävimmästä päästä. Kun käyttää yön vessassa ravaamiseen, sekä vatsakipujen kanssa pyörimiseen miettien mikä pirulainen on huonovointisuuden aiheuttanut, tulee väistämättä äitiä ikävä, ja kyseessä onkin aivan Louvren jonossa tuntikausia maleskelemiseen verrattava kiirastuli.

Aamulehdessä kirjoitettiin tällä viikolla, että vapaudet ja kaikki ihanan humaanit ja pehmeät arvot johtamisessa tekee IT-alan työntekijöistä tehokkaampia. Itse olen viime aikaisten kokemusteni myötä vahvasti sitä mieltä, että asiantuntijana tärkein edellytys tehokkaaseen työhön on kuiva pieru. Paitsi, että se kertoo fyysisestä hyvinvoinnista se kohottaa myös mukavasti mielialaa!

Olin varautunut vatsavaivoihin hakemalla työterveyshuollosta etukäteen antibiootteja, jotka ovat varattu siihen tilanteeseen, että tauti kehkeytyy erityisen pahaksi. Antibiootteja aletaan syödä siinä vaiheessa, jos kuumeinen turistiripuli on jatkunut useita päiviä. Lääkärin ohjeistus saa minut nyt jäykäksi kauhusta, sillä olen varma, että siinä tilanteessa että joutuisin makaamaan kuumeisena vatsataudissa useita päiviä, sekoaisin päästäni ennen kuin antibiootteihin pääsisi käsiksi. Kokemanin lyhyempi aktiivinen businessripuli oli jo riittävän ikävä kokemus.

Kuten kaikissa elämän haasteissa, on tässäkin vastoinkäymisessä nähtävissä myös positiivisia puolia. Nyt kun kehoni on puhdistunut myrkyistä, ja kaikesta muustakin mitä sinne on joutunut, on hyvä alkaa puhdistaa myös sielua. Ajattelinkin, että seuraava askel ripulin jälkeen henkisen valaistumisen tiellä onkin meditointi kuuluisassa Osho Ashram joogakeskuksessa. Jos huomenna pystyn nauttimaan kiinteää ruokaa, suuntaan siis sinne pohtimaan syntyjä syviä!

Incredible India

Mitä tehdä, kun olet kollegan kanssa autossa, hänen sääreensä on hyökännyt kookas rotta? Oma best ja toisaalta myöskin ainoa practiseni asiaan on se, että kuski jonka jalassa on rotta alkaa kiljumaan ja pysäyttää auton hätävilkut päälle ja avataan kaikki ovet. Vaikka kiljuminen kuullostaa huonolta, olimme tilanteessa viimeisen päälle miehekkäitä ja valmiina käymään taistelua villiä luontoa vastaan.

Rotta kuljettajan jalassa ei kuitenkaan ole sellainen tilanne, jossa käy läpi kaikki tuntemansa jumalat ja pyytää heiltä anteeksi tylsiä tekojaan ihan varmuuden vuoksi jos on joutumassa tuon puoleiseen. Tällaisiakin tilanteita on aamulla töihin matkatessa riksataksin kyydillä. Eilen aamulla olin aidosti huolissani turvallisuudestani, kun olin aamulla lukenut sanomalehdestä, että monsuunin myötä kaupungin tiet ovat niin huonossa kunnossa, että kaksi armeijan sotilasta olivat kaatuneet kuopassa moottoripyörän päältä ja rekka ajanut niiden päältä kohtalokkain seurauksin.

Olen kuitenkin selvinnyt kokemuksista ehjin nahoin, lieko sitten syynä kuskien rautainen ammattitaito vai korkeampien voimien suojelus. Toivoisin, että olisi näin, koska tällä viikolla olen tutustunut aivan uuteen jumaluuteen, kun maassa vietetään osavaltiolle tärkeää festivaalia, jossa palvotaan norsupäistä jumalaa. Norsupäisellä jumalalla oli käynyt onni onnettomuudessa, sillä hän oli syntynyt hindujen pääjumalien perheeseen ja oli saanut lapsena nimeksi Ganesh.

Ganesh oli vielä kovin pieni, kun muut vähäarvoisemmat jumalat olivat jostain syystä kimpaantuneet häneen, ja sivaltaneet häneltä pään poikki. Vasta julman teon jälkeen nämä jumalat olivat huomanneet, että kyseessä olikin ison pomon poika ja hätä päissään lähteneet etsimään tälle uutta päätä. Ensimmäisenä oli vastaan tallestellut norsu, joka oli joutunut luopumaan päästään, jotta Ganeshille saatiin uusi kupoli.

Ganeshin juhlinta alkoi viime viikolla ja huipentuu tulevana sunnuntaina, jolloin kaikki kunnon hindut kokoontuvat ulos paukuttamaan rumpuja ja vierailemaan Ganesh-kopeissa. Koko juhlinta huipentuu siihen, että ihmiset heittävät tämän kovaonnisen jumalan patsaita sekä kukkia, pähkinöitä ja hedelmiä veteen. Onneksi kuitenkin paikalliset ympäristötietoiset ihmiset keräävät nämä ja vievät lasten koteihin ja vähäosaisten kouluihin lasten iloksi.

Kaiken kaikkiaan Intia on erilainen paikka kuin Suomi, ja olenkin päättänyt, että tämä on elämäni tilaisuus päästä kiinni ensimmäiseen miljoonaani. Suunnitelmani on kärkkyä roolia kunnon Bollowood-elokuvassa ja tulla kuuluisaksi maassa jossa kansa on moninverroin iloisempaa ja ystävällisempää kuin kotoisassa Pohjolassa, jossa BKT per capita on huomattavasti korkeampi.

Mää tarjoon, sää maksat

Kreikka on elänyt jo hetken aikaa Petri Nygårdina huudellen tarjoamisesta ilman maksuvalmiutta. Varatta eläminen on kuitenkin aiheuttanut maalle kroonisen budjetti alijäämän, ja euromaiden, IMF:n ja yksityisten rahoituslaitosten pomot ovat päässeet housut kintuissa yllätettyjen helleenijohtajien kanssa erilaisiin hotelleihin ja motelleihin ensimmäisen tukipaketin jälkeisille jatkoille.

On mielenkiintoista, että valtio, joka elää agraarituotteista ja turismista, voi joutua ongelmiin. Luulisi, että lempeä välimeren ilmasto antaisi hyvää kasvualustaa salaatille ja tomaateille ja muille agraaritalouden tuotteille, joiden kilohinta on parhaissa tapauksissa jopa toista euroa. Näiden maassa kasvavien kultakaivosten lisäksi, maalla on myös pitkälle jalostettuja huipputeknologian tuotteita kuten fetajuustoa ja turistien kiusaksi muodostettavia taksijonoja.

Näinkin pitkälle kehitettyjen tuotteiden kanssa olisi aivan ymmärrettävää, että maan reaalitalous olisi kunnossa, mutta toisin on käynyt. Ilmeisesti Kreikassa on luettu samaa kansantaloustieteen oppikirjaa, jota myös Antti Kurhinen luki pyrkiessään eduskuntaan ja luvatessaan kaikille kansalaisille omat upouudet Mersut. Harmillisesti Kreikassa ylivarojen eläminen on saatu toteutettua samaan aikaan kun Antin valtionbudjetin uusjako jäi vain haaveeksi.

Kreikan kohdalla ongelma on siis jo syntynyt ja tällä viikolla Euroopan talouseliitti päätti viimein kunnon jytkytukipaketista Kreikalle. Suomen oppositiopopulistien johdolla ajamat velkajärjestelytakuut luvattiin myös pääministeri Kataiselle suullisesti. On hienoa, että Kataisella on reiluja kavereita kuten Berlusconi ja Sarkozy, joiden sanaan voi luottaa kiperimmissäkin tilanteissa.

Takuiden on joka tapauksessa jollain tavoin olla kiinnittettyjä maan reaalitalouteen, eli tuotteisiin, palveluihin tai muuhun omaisuuteen. On hienoa, jos Suomi saa velkojensa vastineeksi puolellatoista miljardilla fetasalaattia, sillä tällä olisi suuri terveysvaikutus korkeasta verenpaineesta ja sepelvaltimotaudeista kärsivään Suomen peruskansaan. Jos fetasalaatin osuutta pienennettäisiin, ja vaikka vain puolella miljardilla otettaisiin taksijonoja, voisi tällä olla kannustava vaikutus julkisen liikenteen käyttöön eduskunnan uusien kansanedustajien keskuudessa.

Kreikan talouskriisi on nyt näennäisesti selätetty, mutta paljon on keskusteltu myös Euroopan talousalueen seuraavista ongelmatalouksista ja moral hazard –ilmiöstä, jossa valtiot voivat ylivelkaantua niin paljon kuin haluavat ja Euroopan Unionin talous- ja rahaliitto ehittää hätiin. Tässä olisi Suomella paikka myydä omaa harvinaislaatuisen korkean moraalinäkemyksen hallinan know how’ta.

Koska Kreikan pekastuskekkereissä on ollut silmäätekeviä kuin Tuksun häissä, voitaisiin Suomesta lähettää pari Seiskan toimittajaa kertomaan korkean moraalin toiminnasta ja näin voitaisiin ehkäistä muiden maiden kaatuminen vauraiden Euromaiden syliin. Opetusmateriaaleina voitaisiin käyttää vaikka toimittajien vastuullista alkoholitarjoilua kohuprinsessalle.

---

Kirjoittaja huomauttaa myös, että Suomen osuus ensimmäisestä Kreikan tukipaketista oli noin 1,5 miljardia euroa, ja paketin kokonaiskoko oli noin 110 miljardia. Toisessa tukipaketissa Suomi on mukana 1,4 miljardilla, kun euromaiden ja IMF:n tukipaketin kokonaiskoko on 109 miljardia. Toisessa tukipaketissa on mukana myös yksityiset rahoituslaitokset, jotka ovat pidentäneet Kreikan erääntyviä lainoja 135 miljardin edestä. Suomen osuus siis koko 354 miljardin potista on 0,8 prosenttia. Tämä pieni pikavippi lienee kuitenkin pieni hinta siitä, että vältetään suurten eurooppalaisten pankkien kaatuminen ja kansainvälinen regressio.

Kesälomaputki

Suomen kesän hehkuessaan kovimmillaan ja kesälomakauden sykkiessä, on vaarana, että lomailijoilta jää putki päälle. Tätä vartenhan on aikoinaan myös kehitetty lomaltapaluuraha, joka maksettiin, jos lomailijat palasivat työmaalle. Nykyisin lomaltapaluuraha maksetaan yleensä jo kesäkuussa, sillä luotetaan että raskaan työn raatajat palaavat sorviensa ääreen syksyllä kuitenkin.

Tässä piilee kuitenkin vaaran paikka, sillä olen itsekin huomannut, että olen lomalla muuttunut satunnaiskäyttäjästä huomattavasti täyspäiväisempään meininkiin. On helppoa tarttua tuotteisiin mihin kellon aikaan vaan, kun ei ole väliä kellolla, viikonpäivällä tai vuorokauden ajalla. Seuraavana aamuna ei tarvitse nousta oravanpyörään, vaan voi vaan ottaa rennosti, tasoitella edellisen päivän nautintoja. Samalla olen myös liusunut sekakäyttöön ja olen hakenut erilaisia tuotteita laajentaakseni tajuntaani.



Aamulla olen pahimpiin tärinöihin nappaillut Iisalmen Sanomia. Ensin ajattelin että kokeilen vain ystäväni kirjoittaman uutisen, jonka jälkeen oli pakko ahmia koko lehti. Erityisen koukuttavaa on huomata, että seuraavana aamuna ystäväni uutisesta kirjoitettiin pääkirjoituksessa, ja odotan jo innolla, koska Iisalmen sykkivän ydinkeskustan ja muotitalon läheisyyden parkkipaikkaongelma leviää lehden tekstaripalstalle. Mielestäni tämä lomalaiselle täysin sallittua ja lainatakseni suuren ajattelijan Teuvo Hakkaraisen sanoja: ”Lomalla saa olla ihan oma itsensä.”

Kovempaa kamaa halutessani olen vetänyt Suomen kuvalehteä ja pahimmissa vimmoissani jopa Apua ja Me-lehteä. Nämä eivät vielä ole kuitenkaan muuta kuin alkupaloja, joilla saa aamun mukavasti käyntiin. Todellisesta kovasta kamasta puhuttaessa voin tunnustaa että olen nauttinut Sofi Oksasen tuotannosta oikein kunnolla. Alkuviikosta vedin kokonaisen Baby Janen päivässä.

Tämän jälkeen halusin vähän erikoisempaa ja päätin narkata Juha Vuorisen Romaanikerjäläisen. Olin aiemmin opiskeluaikana kokeillut saman tuotteen johdannaista eli Juoppohullun päiväkirjaa, joka ei kuitenkaan kolissut. Romaanikerjäläinen puolestaan oli kovaa ja puhdasta kamaa. Otan varmasti Vuorisen blogin myös kevyeen viikonlopun viihdekäyttöön, kunhan taas arki koittaa.



Tämän jälkeen oli pakko saada taas lisää oota ja löysinkin kassin pohjalta puolittain kolutun Stalinin lehmät. ¬Aloin trippailemaan tämän kanssa, mutta en ole vielä malttanut päästää tuotetta loppumaan, sillä siinä on kaikki Oksaset jotka minulla on mukana, ja kaupunkiin on 25 kilometrin matka. Onneksi mukana on kuitenkin tavaraa aina klassikoista hyvän elämän oppaisiin ja viihteelliseen kirjallisuuteen.

Lomalla on hyvä olla keskellä metsää, kuunnella linnun laulua ja haapojen huminaa. Välillä puhdistaa lähde, lämmittää savusauna, grillata ja nauttia kamaa, johon ei arkena ole aikaa. Voi vaan ihmetellä ja odotella, että joku huippuälykäs sosiaalisen median supersankari, kommetoi tämäkin tekstin linkkausta facebookissa.

Nihilisti ja

Vaikka olen leppoisa ja maltillinen mies, on minulla yksi asia mikä kiukuttaa maailmassa ylikaiken. Se on Taksiliitto. Taksiliitto on työmarkkinajärjestöjen salaliitto, jolla estetään terve kilpailu ja samalla aiheutetaan se, ettei kunnon ihmiset saa taksia silloin kun sitä eniten tarvitsevat. Nyt tämän pitkäaikaisen kiukutuksen lähteen rinnalle on noussut toinen, lähes yhtä etova epäkohta, joka on ja-sanan virheellinen käyttö.

Ja on suomen kielen rinnastuskonjunktio, jolla halutaan niputtaa asioita yhteen. Nykyisellään tätä on alettu käyttämään varsinkin nuorten naisten keskuudessa virheellisesti.

Ei ole tavatonta, että ja-sana hihkaistaan hilpeästi lauseen loppuun, ikään kuin sillä haluttaisiin viestiä joitain. Sillä voi viestiä ainakin sen, että elää todellakin trendikkäästi urpona ja on hämmentynyt asiasta. Sama hämmennys siirtyy varmasti kuulijaan, jos kuulija on käynyt peruskoulun loppuun saakka, sillä kuulija jää odottamaan jatkuuko lause, vai mitä tässä nyt halutaan rinnastaa.

Otetaan esimerkiksi hiljaittain stalkkaamani statuspäivitys: ”Haluaa kaljaa ja!” Tästä jää väistämättä kysymys, että mitä muuta kirjoittaja haluaa. Haluaako hän esimerkiksi iltalukioon, jotta voi muodostaa kokonaisia ymmärrettäviä lauseita vai haluaako hän esimerkiksi makkaraa kaljansa kanssa.

Toinen esimerkki on ”Ihanat kengät mulle ja.” Jälleen jää selvittämättömäksi mysteeriksi miten lausetta haluttaisiin jatkaa. Vaatiiko kirjoittaja ihania kenkiä itselleen ja yläasteella samalla luokalla olleelle Ilpolle, joka kolmeakymppiä lähestyessään on huomannut, että tykkääkin pukeutua naiseksi ja esiintyä drag show’ssa.

Tämän lisäksi minua kummastuttaa, että miksi juuri ja-sana on otettu iloisen huudahduksen kohteeksi. Jos halutaan käyttää jotain täysin yhteyteen sopimatonta sanaa, eikö olisi voinut käyttää vaikka sanaa integraatioarkkitehti.

Tällöin molemmat esimerkitkin olisivat olleet järkeenkäypiä. Ensimmäinen kaljanhimoinen tapaus olisi vaatinut kaljaa integraatioarkkitehdiltä, ja kenkäfriikki olisi puolestaan halunnut ihanat kengät samalta taholta.

Voi toki olla, etten ymmärrä kerta kaikkiaan mitä nuoret naiset haluavat viestiä ja-sanan hassuttelukäytöllä, sillä maailmassa on paljon asioita nuorissa naisissa joita en ymmärrä. Toivottavasti joskus viesti muuttuu sellaiseksi, että se aukeaa myös muuten itseään huippuälykkäänä pitävälle nihilistille.

City-sinkun päiväkirja

Työpaikan lounaskeskusteluissa kävimme eräänä päivänä läpi mitä kaikkea Suomen pääkaupungissa asuva city-sinkku tekeekään. Keskustelusta jäin pohtimaan niitä hienoja seikkoja, jotka liittyvät kaupunkiin, joka elää ja hengittää päivin ja öin. Kaupunki tarjoaa rajattomat mahdollisuuden niille, jotka eivät elä äidinmaidon ja vauvan kakan hajujen narkoottiseessa tunnelmassa.

Vaikka Helsinki on pieni kaupunki, löytyy sykkivää elämää 24 tuntia vuorokaudessa. Parhaita juttuja yksin elossa on se, että voi mennä ja tulla miten haluaa. Töiden jälkeen voi poiketa hipster-kuppilaan latelle tai syömään ilman että syrjäytetyksi itsensä luuleva raivotar soittaa kuusi kertaa ja laittaa muutaman tekstarin perään.

Hyvä esimerkki city-sinkun elämänjanosta on erään perjantain retki, kun tein yhdessä kollegoideni kanssa kierroksen Helsingissä. Töiden jälkeen suunnattiin Lasipalatsin terassille nauttimaan menneen työviikon saavutuksista. Parin tuopposen jälkeen nälkä alkoi kurnia, jolloin siirryttiin Yrjönkadulle ravintola Kitchiin. Siirtymistä vauhditti myös toukokuinen kesäilma, ja viilentävä tuuli, jotka tuntuivat kuin olisi ollut Jäämeren rannalla marraskuussa.

Lasipalatsin terassilla.

Ekologisessa ravintolassa tarjoiltiin erittäin maukkaita ruokia, itse valitsin purilaisen, joka yllätti makujen täyteläisyydellään. Erityisesti mieltä ilahdutti, että paikka oli riittävän hip menestyville konsulteille. Myös seurueemme insinöörin kommentti ravintolasta oli positiivinen: ”Tosi hyvää, vaikka onkin luomua”.

Ruokailun jälkeen matka jatkui Kallioon ja Roskapankkiin. Jos keskustan ja eteläisen Helsingin alue on kaupungin sydän, on Kallio kaupungin tervan kyllästämät köhisevät keuhkot. Vaikka hengityksessä on välillä hienoista rosoisuutta, ilmaa sisään vetäessään kaupunki tietää elävänsä täysillä.

Roskis.

Vastaavasti kuin Kitchiin sopi kauluspaidat, valkoiset tennarit ja iPhone, Roskapankkiin ne eivät sopineet. Sinällään Roskiksen legenda ja kaupungin halvin tuoppi maine vetää puoleensa hyvin erilaista väkeä ja mukaan sovittiin kuitenkin lopulta aivan hienosti. Tai ainakin siihen saakka, kun aloimme kysellä HIFK-kaulaliinoihin pukeutuneilta neidoilta, että onko se HIFK parempi kuin Iisalmen Pelikarhut.

Hetki tämän jälkeen seurueemme näki parhaaksi siirtyä seuraavaan paikkaan, sillä kävi selväksi, ettemme tulisi saamaan uusia parhaita ystäviä pöytäseurueestamme. Tätä ennen entourageamme oli myös ystävällisesti kehotettu painumaan v*uun, vaikka olimme vain rehellisellä savon kielellä tiedustelleet, että onko tilanne todella niin, että HIFK on parempi joukkue kuin Iisalmen Pelikarhut.

Tästä matkamme jatkui seuraavaan kuppilaan, jossa huurteisen lisäksi olisimme halunneet kuulla Neon 2:n ikimuistoisen klassikon Mannapuuroa ja mansikkaa. Koska baarimikko-dj ei ehtinyt soittaa tätä ennen ravintolan sulkeutumista, oli syytä suunnata paikkaan jossa tämän kuulisi.

Päädyimme kollegani yksityisasuntoon, jossa totesimme ensi töiksemme, ettei vodka ole riittävän lämmintä. Päädyimme lämmittämään jalon juoman mikrossa, jotta saimme maksimoitua tunteen, joka tulee päällimmäisenä kun kuuntelee Kun poika saunoo (ja saunoo, ja saunoo ja saunoo) kappaletta silmät kosteina liikutuksesta jonka on nostanut Granlundin ilmaveivi MM-välierissä.

Fiilistejyjen jälkeen elävä Helsinki jatkoi tästä vielä hetken sykkimistään, kunnes tuli aika vuoronvaihdon ja yön sankarit siirtyivät toisaalle kaupungin skeneä hämmentämästä. Aamun sarastaessa kaupungin näyttämölle astelivat salaa mielessään eroa harkitsevat nuoret parit sekä jo aikoja sitten parisuhteeseensa kyllästyneet keski-ikäiset.

Hetki ennen auringon nousua ja maailman heräämistä.

Todettakoon vielä loppuun, että vaikka esimerkkini on vauhdikas, on se hyvin poikkeuksellinen, tänä perjantai-iltana tyydyin kirjoittamaan hauskoja muistoja ja kuuntelemaan Flow-festivaalin soittolistaa. Edellä mainittujen paikkojen sekä Flow-festivaalien lisäksi kirjoittaja suosittelee seuraavia paikkoja ja asioita: pyöräily kesäisessä Helsingissä, Lungi, Siltanen, Vallilan Tango, uimastadionin aamu-uinti alkukesästä ennen tuulipukukansan ryntäystä stadionille, Weeruska sekä Kiasman terassi.

Toukokuun superviikonloppu

Viime viikonloppuna koettiin kevään kohokohtia, kun kuopattiin Suomen haaveet Euroviisuvoitosta, sekä saatiin eurooppalainen jääkiekkokausi pakettiin. Jääkiekossa Suomi voitti toistamiseen jokakeväisen ilottelun, jossa maailman toiseksi parhaat pelaajat yrittävät motivoitua kotimaidensa kannattamiseen.

Voittoa tärkeämpää sosiaalisessa mediassa on tuntunut olevan tärkeämpää pelien jälkimainingit. Tunteita on kuohuttanut Karjala-mäyräkoirasta itselleen kruunun askarrelleet ja Timo Jutilan MM95-paitaan sonnustautuneet kansakunnan terävimpään keihäänkärkeen kuuluvat kansalaiset, jotka olivat sanoneet jotain tylsää jollekin toiselle, sekä maajoukkueen maalivahtivalmentajan Pasi Nurmisen hassuttelu voitonjuhlissa.

Toisille ihmisille tylsien kommenttien sanominen on tietenkin tylsää, mutta paljon mielenkiitoisempaa on Nurmisen valtionpäämiestason jalkautuminen koneesta. Nurminen oli selvästi ottanut mallia Kekkosesta, joka jo aikoinaan osoitti hapuilua Finskin koneesta ulos haahuillessaan.

Nurminen ei ollut tietenkään ainoa, joka oli juhlatuulella päivänä, jolloin Sakari Kuosmaselle on käyttöä, ja päivänä joka nähdään kerran kuutentoistavuoteen. Erityisesti silmiin pisti Suomen tasavallan presidentin saama huomio kansanjuhlassa, kun Leijonat pääsivät syleilemään kansakunnan johtajaa. On hienoa, että Suomessa on aidosti rakastettu johtaja!

Leijonien kultajuhlia on kritisoitu kovasta tumuttelusta, eikä suotta! On ihan normaalia, että se pistää vihaksi, ettei voi olla sekoilemassa huomion keskipisteenä torilla, kun seuraavana päivänä pitää ahtautua liian pieneen toimistoon pohtimaan Raha-automaattiyhdistyksen ensi vuoden tulonjakoa. On väärin, ettei yhteiskuntatieteilijöille, ekonomeille ja insinööreille järjestetä kansanjuhlia, joissa monta kymmentätuhatta kirkuvaa neitoa heiluttelisi ”MARRY ME” –kylttejä!

Olisiko kansanjuhla ollut sitten erilainen, jos Paradise Oskar olisi onnistunut pelastamaan planeetan ja muutaman toisarvoisen lähiplaneetan voittamalla Euroviisut? Väitän, että otsikot olisi olleet erilaiset kuin Leijonien juhlissa. Keskusteluissa olisi olleet Ylen rahoitus, miten Suomella on varaa järjestää Euroviisut ensi keväänä. Olisi jouduttu keskustelemaan, siitä voiko perussuomalaiset lähteä tukemaan Ylen rahoituspakettia, demarit olisivat tulleet apuun, mutta vain vasemmiston ja mittavien reunaehtojen kanssa. Keskusta olisi ykskantaan ilmoittanut, ettei voi nykyisessä tilanteessa lähteä mukaan iloitsemaan torille, ei edes vaikka Lordi tulisi sinne esiintymään.

Oli juhlinta tyylikästä tai ei, joka tapauksessa Suomen apaattinen kansa on juhlansa ansainnut. Ihan joka päivä ei torille kokoonnu sataatuhatta ihmistä hassuttelemaan. Suurin osa ajasta kuitenkin mökötetään kotona pimeässä nurkassa kuunnellen Coldplayta nyyhkyttäen. Toivottavasti Jutikin saa koipensa kuntoon ja pääsee viimein rillaamaan!