Vuoristotauti on hapenpuutteesta johtuva tila, joka aiheutuu nesteiden kertymisestä keuhkoihin ja aivokudokseen. ... Pahimmassa tapauksessa vuoristotauti johtaa kuolemaan 6 tunnin kuluessa ensimmäisistä oireista. Kuolinsyynä on joko kooma (aivoödeema) tai hukkuminen (keuhkoödeema).
Wikipedia antaa lähtöasetelmat Afrikan korkeimmalle huipulle kiipeämiselle: Jos vuoristotauti ei tapa, huipulle mennään! Matkaan starttaamiseen on nyt aikaa viikko ja lähtövalmistelut ovat päällisin puolin tehtyinä. Olen ottanut tarvittavat rokotukset, hankkinut seikkailuvakuutuksen, sekä henkinen valmistautuminen on ollut kuin Seppo Rädyllä arvokisojen alla *). Varusteisiin ja lääkkeisiin tarvitaan vielä pieniä täydennyksiä. Kaikkien edellä mainittujen lisäksi olen lukenut lukuisia artikkeleita tulevaan seikkailuun liittyen. Tiedän, muun muassa erään suomalaisen matkaajan vatsavaivoista matkalla Kilimanjarolle sekä brittiläisten nuorten naisten syntymäpäiväjuhlista vuoren alarinteillä.
Koska kyseessä on paitsi fyysisesti myös henkisesti vaativa ponnistus, olen pyrkinyt valmistautumaan reissuun mahdollisimman hyvin. Tämä on tietenkin tuonut paljon uutta sisältöä elämään, jota ei olisi aiemmin osannut edes kuvitella tärkeäksi. Muun muassa satunnaisen vaeltajaparan ripuli on tuntunut tavattoman merkitykselliseltä. Jäin tosin ihmettelemään miksi asia piti kuvailla yksityiskohtaisesti internetissä, ja mikä oli itse saamani lisäarvo kyseisen yksilön suolen toiminnan kuvauksesta.
Retkikuntamme starttaa siis matkaan viikon päästä maanantaina ennen kukon laulua ja perillä Tansaniassa ollaan ollaan myöhään illalla. Maanantai-iltana pidetään hotellilla infotilaisuus, jossa käydään läpi tulevaa retkeä. Tiistaina alkaa varsinainen matka Machame-reitillä, alla päivittäiset videot suomalaisilta seikkailijoilta, jotka ovat tehneet vastaavan uroteon aiemmin. Videoiden perustella näyttäisi, että meille etukäteen ilmoitetut vaellusajat hieman vaihtelevat seikkailujanareiden kertomasta. Syynä lienee joko eri paikallisoppaat tai se, että kyseiset matkaajat ovat yksin kertaisesti sekaisin.
Tiistai - Päivä 1
Lähdemme matkaan 1490 metrin korkeudesta Machame Gatelta ja alkumatka tallustellaan sademetsässä, jossa voi hyvällä tuurilla nähdä myös Viidakkokirjasta tuttuja eläimiä. Kahdeksantoista kilometrin taivalluksen jälkeen päädymme 2980 metrin korkeuteen Machame Campiin. Ilmasto alarinteillä on lämmin ja matkaa pääsee tekemään shortseissa.
Keskiviikko - Päivä 2
Keskiviikkona matkamäärä tippuu puoleen, tosin aikaa taipaleelle käytetään 6-7 tuntia kuten tiistainakin. Vajaasta kolmesta tonnista kapuamme yöksi 3840 metriin Shira Campiin. Matkalla nähdään myös vilaus lopullisesta tavoitteesta, eli Uhuru Peakista. Toisena kiipeilypäivänä maisema vaihtuu kivikkoisemmaksi ja lämpötila tippuu hieman.
Torstai - Päivä 3
Shira Campista lähdemme liikkeelle rauhallisesti tai "pole, pole" kuten paikalliset asian mainitsevat. Raikkaan vuori-ilman innoittamina kapuamme 4630 metriin Lava Toveriin lounasta varten. Tämän jälkeen toteamme, että ilma on ohutta, ja palaamme alemmaksi. Päädymme yöksi lähes lähtökorkeuteen 3950 metriin Barranco Campiin. Tällä tempulla elimistöä pystyy hieman valmentamaan tulevien päivien korkeampiin korkeuksiin. Matkaa vaellukselle kertyy 15 kilometriä 7-8 tunnissa.
Perjantai - Päivä 4
Perjantaina ryhmämme ei iloittele Fredan Tivolissa, vaan kreisibailaamme Great Barranco Wallilla. Retkueemme täräyttää jyrkän rinteen heti aamutuimaan, jonka jälkeen päädymme Heim-jäätikölle. Tämän jälkeen menemme Karanga-laaksoon, jossa kantajat tekevät viimeiset vesitankkaukset loppumatkaa varten, sillä ylempää vettä ei enää saa. Yöksi matkaamme Barafu campiin 4550 metrin korkeuteen. Täällä korkeuden pitäisi tuntua, jo raavaimmankin matkaajan elimistössä ja nukkuminen voi olla vaikeaa. Matka-aika on noin 7-8 tuntia ja matkaa neljäntenä päivänä tulee 15 kilometriä.
Lauantai - Päivä 5
Perjantain ja lauantain välisenä yönä, juuri kun koti-Suomessa on alkamassa kesäinen shottiralli starttaamme matkaan kohti huippua. Aikataulun mukaisesti starttaamme puolilta öin. Siinä vaiheessa kun rakas lukijani olet toivottavasti viettämässä laatuaikaa baarista naaratun yhdenillan toivon kanssa, voit hurmata jatkoseurasi kertomalla kello viiden ja kuuden hujakoilla, että allekirjoittanut katselee auringonnousua 5685 metrin korkeudessa Stella Pointilla. Tämä jos mikä tuo uuden kulman jatkojen dynamikkaan!
Stella Pointilla pidetyn tauon jälkeen jatkamme lumista polkua Uhuru Peakille 5985 metrin korkeuteen, jossa pitäisi olla kolme tuntia myöhemmin. Tässä vaiheessa viimeistään rakkaan lukijan pitäisi olla onnellisesti unten mailla! Huipulle matkatessa on odotettavissa 10-25 asteen pakkasta, joten matkassa täytyy olla ihan rehellinen talvivarustus. Huipun nimi Uhuru on swahilia ja tarkoittaa vapautta, tämä lienee ihan kuvaava nimi paikalle, jonne päästyään voi todeta, että ylämäkeä ei enää kyseiseltä mantereelta löydy!
Huipulta laskeudumme Mweka Campiin 3100 metrin korkeuteen. Kokonaisuudessaan lauantaina talsimme 30 kilometria ja noin 15 tuntia.
Sunnuntai - Päivä 6
Mweka campista laskeudumme 4-5 tuntia alas 1980 metriin Mweka Gatelle, jossa huipulle päässeille jaetaan kunniakirjat suorituksesta. Tämä on tietenkin hyvä, että muistaa myöhemmin, että kyseisessä paikassa on tullut käytyä. Yleensähän kävelyreissut ovat kuitenkin sellaisia, ettei ne välttämättä painu mieliin. Ulkoilmareippailun jälkeen jäämme vielä päiväksi Afrikkaan, ennen kuin palaamme toivottavasti suurina vuorenvalloittajina takaisin Euroopan kamaralle. Pidetään kaikki peukkuja ja muitakin sormia pystyssä, että komplikaatioilta vältytään ja retkueemme pääsee huipulle saakka!
Reittikartta:
Wikipedia antaa lähtöasetelmat Afrikan korkeimmalle huipulle kiipeämiselle: Jos vuoristotauti ei tapa, huipulle mennään! Matkaan starttaamiseen on nyt aikaa viikko ja lähtövalmistelut ovat päällisin puolin tehtyinä. Olen ottanut tarvittavat rokotukset, hankkinut seikkailuvakuutuksen, sekä henkinen valmistautuminen on ollut kuin Seppo Rädyllä arvokisojen alla *). Varusteisiin ja lääkkeisiin tarvitaan vielä pieniä täydennyksiä. Kaikkien edellä mainittujen lisäksi olen lukenut lukuisia artikkeleita tulevaan seikkailuun liittyen. Tiedän, muun muassa erään suomalaisen matkaajan vatsavaivoista matkalla Kilimanjarolle sekä brittiläisten nuorten naisten syntymäpäiväjuhlista vuoren alarinteillä.
Koska kyseessä on paitsi fyysisesti myös henkisesti vaativa ponnistus, olen pyrkinyt valmistautumaan reissuun mahdollisimman hyvin. Tämä on tietenkin tuonut paljon uutta sisältöä elämään, jota ei olisi aiemmin osannut edes kuvitella tärkeäksi. Muun muassa satunnaisen vaeltajaparan ripuli on tuntunut tavattoman merkitykselliseltä. Jäin tosin ihmettelemään miksi asia piti kuvailla yksityiskohtaisesti internetissä, ja mikä oli itse saamani lisäarvo kyseisen yksilön suolen toiminnan kuvauksesta.
Retkikuntamme starttaa siis matkaan viikon päästä maanantaina ennen kukon laulua ja perillä Tansaniassa ollaan ollaan myöhään illalla. Maanantai-iltana pidetään hotellilla infotilaisuus, jossa käydään läpi tulevaa retkeä. Tiistaina alkaa varsinainen matka Machame-reitillä, alla päivittäiset videot suomalaisilta seikkailijoilta, jotka ovat tehneet vastaavan uroteon aiemmin. Videoiden perustella näyttäisi, että meille etukäteen ilmoitetut vaellusajat hieman vaihtelevat seikkailujanareiden kertomasta. Syynä lienee joko eri paikallisoppaat tai se, että kyseiset matkaajat ovat yksin kertaisesti sekaisin.
Tiistai - Päivä 1
Lähdemme matkaan 1490 metrin korkeudesta Machame Gatelta ja alkumatka tallustellaan sademetsässä, jossa voi hyvällä tuurilla nähdä myös Viidakkokirjasta tuttuja eläimiä. Kahdeksantoista kilometrin taivalluksen jälkeen päädymme 2980 metrin korkeuteen Machame Campiin. Ilmasto alarinteillä on lämmin ja matkaa pääsee tekemään shortseissa.
Keskiviikko - Päivä 2
Keskiviikkona matkamäärä tippuu puoleen, tosin aikaa taipaleelle käytetään 6-7 tuntia kuten tiistainakin. Vajaasta kolmesta tonnista kapuamme yöksi 3840 metriin Shira Campiin. Matkalla nähdään myös vilaus lopullisesta tavoitteesta, eli Uhuru Peakista. Toisena kiipeilypäivänä maisema vaihtuu kivikkoisemmaksi ja lämpötila tippuu hieman.
Torstai - Päivä 3
Shira Campista lähdemme liikkeelle rauhallisesti tai "pole, pole" kuten paikalliset asian mainitsevat. Raikkaan vuori-ilman innoittamina kapuamme 4630 metriin Lava Toveriin lounasta varten. Tämän jälkeen toteamme, että ilma on ohutta, ja palaamme alemmaksi. Päädymme yöksi lähes lähtökorkeuteen 3950 metriin Barranco Campiin. Tällä tempulla elimistöä pystyy hieman valmentamaan tulevien päivien korkeampiin korkeuksiin. Matkaa vaellukselle kertyy 15 kilometriä 7-8 tunnissa.
Perjantai - Päivä 4
Perjantaina ryhmämme ei iloittele Fredan Tivolissa, vaan kreisibailaamme Great Barranco Wallilla. Retkueemme täräyttää jyrkän rinteen heti aamutuimaan, jonka jälkeen päädymme Heim-jäätikölle. Tämän jälkeen menemme Karanga-laaksoon, jossa kantajat tekevät viimeiset vesitankkaukset loppumatkaa varten, sillä ylempää vettä ei enää saa. Yöksi matkaamme Barafu campiin 4550 metrin korkeuteen. Täällä korkeuden pitäisi tuntua, jo raavaimmankin matkaajan elimistössä ja nukkuminen voi olla vaikeaa. Matka-aika on noin 7-8 tuntia ja matkaa neljäntenä päivänä tulee 15 kilometriä.
Lauantai - Päivä 5
Perjantain ja lauantain välisenä yönä, juuri kun koti-Suomessa on alkamassa kesäinen shottiralli starttaamme matkaan kohti huippua. Aikataulun mukaisesti starttaamme puolilta öin. Siinä vaiheessa kun rakas lukijani olet toivottavasti viettämässä laatuaikaa baarista naaratun yhdenillan toivon kanssa, voit hurmata jatkoseurasi kertomalla kello viiden ja kuuden hujakoilla, että allekirjoittanut katselee auringonnousua 5685 metrin korkeudessa Stella Pointilla. Tämä jos mikä tuo uuden kulman jatkojen dynamikkaan!
Stella Pointilla pidetyn tauon jälkeen jatkamme lumista polkua Uhuru Peakille 5985 metrin korkeuteen, jossa pitäisi olla kolme tuntia myöhemmin. Tässä vaiheessa viimeistään rakkaan lukijan pitäisi olla onnellisesti unten mailla! Huipulle matkatessa on odotettavissa 10-25 asteen pakkasta, joten matkassa täytyy olla ihan rehellinen talvivarustus. Huipun nimi Uhuru on swahilia ja tarkoittaa vapautta, tämä lienee ihan kuvaava nimi paikalle, jonne päästyään voi todeta, että ylämäkeä ei enää kyseiseltä mantereelta löydy!
Huipulta laskeudumme Mweka Campiin 3100 metrin korkeuteen. Kokonaisuudessaan lauantaina talsimme 30 kilometria ja noin 15 tuntia.
Sunnuntai - Päivä 6
Mweka campista laskeudumme 4-5 tuntia alas 1980 metriin Mweka Gatelle, jossa huipulle päässeille jaetaan kunniakirjat suorituksesta. Tämä on tietenkin hyvä, että muistaa myöhemmin, että kyseisessä paikassa on tullut käytyä. Yleensähän kävelyreissut ovat kuitenkin sellaisia, ettei ne välttämättä painu mieliin. Ulkoilmareippailun jälkeen jäämme vielä päiväksi Afrikkaan, ennen kuin palaamme toivottavasti suurina vuorenvalloittajina takaisin Euroopan kamaralle. Pidetään kaikki peukkuja ja muitakin sormia pystyssä, että komplikaatioilta vältytään ja retkueemme pääsee huipulle saakka!
Reittikartta:
*) Seppo Räty kertoi valmistautumisestaan Barcelonan olympialaisiin vuonna 1992:
"Vapaa-aika kuluu korttia pelatessa ja kaljaa juodessa." Vuonna 1994 kysyttiin miten urheilusankari aikoo valmistautua EM-kotikisoihin. Tällöin vastaus oli: "Lepäilen tai ryyppään." (http://fi.wikiquote.org/wiki/Seppo_R%C3%A4ty)
