BB2009

Viime sunnuntaina Big Brother taloon marssi uusia asukkaita, ja minua jäi kovasti mietityttämään silikonibeibe BB-Iidan motiviit taloon menemiselle. Ohjelmaa seuratessani olen antanut itseni ymmärtää, että monien kilpailijoiden päällimmäinen talossaolon tarkoitus on päästä Maikkarin yöcahtin juontajaksi tai bileisännäksi Jyväskylän Kharmaan.



Iida on toiminut menestyvänä chat-juontajana valtakunnan verkossa, joten mitä saavutettavaa hänellä enää on? Uskon, että Iida haluaa ottaa uuden askeleen urallaan ja päästä käsiksi siihen mammomaan ja maineeseen mitä 7 päivää ja OHO-lehti voivat tarjota. Hänen mielissään siintänee Seiskan maksamat yltiöpäisen miellyttävät Rhodoksen matkat yhdessä Matti Nykäsen ja Mervi Tapolan kanssa. Puhumattakaan niistä mahdollisuuksista mitä Iltasanomat ja Iltalehti voivat tarjota. Voi hyvinkin olla, että ensi keväänä pääsemme seuraamaan juttusarjaa siitä kuinka Iida pääsee jälleen rantakuntoon kolmessa viikossa!

Big Brother on tänä vuonna tarttunut myös vakavaan yhteiskunalliseen ongelmaan, osoittamalle akateemisille työttömille peruskalliota varmemman loppusijoituspaikan. Helsingin Mensan puheenjohtaja Esa A ja joku uusi joensuulainen Keke ovat molemmat korkeasti koulutettuja, ja vailla parempaa tekemistä kuin BB-talossa asustaminen. Jos Big Brotherista tuotannosta tehtäisiin jatkuva, ratkaistaisiin samalla nuorten asumisongelmia sekä saataisiin työnhakijoita aktivoitua Työvoimatoimiston koulutuksia tehokkaammin.

Korkeasti koulutettujen esiinmarssi suomalaisen viihdemaailman terävimpään kärkeen on suorastaan ilahduttavaa, sillä tuulipukukansalle tarjotaan älykästä viihdettä ainaisen kymppitonnin ja Kari Salmelaisen pöhöttyneen naaman sijaan. Tämän lisäksi tämä avaa nuorille aivan uusia uramahdollisuuksia. Toivoisinkin, että jatkossa opintojen suunnitellussa sekä yliopiston urapalveluissa otettaisiin huomioon BB-talon tarjoamat vaateet.

Kieltämättä omaakin mieltä hivelee ajatus muutaman kuukauden kreisibailaamisesta ilman sähköpostia, puhelinta ja liian pitkiä työpäiviä. Harmi vaan, ettei chat-juontajan tai bile-emännän ammatti ole aiemmin tullut mieleen.

Taloudessa on oltava tilaa etiikalle

Tämän kertainen teksti syntyi vastineena ystäväni pääkirjoitusosastoon kirjoitettuun tesktiin Iisalmen Sanomissa 6.10.2009.

Toimittaja Turusen teksti pitää sisällään vissin totuuden siitä, että kauppatieteiden opintoihin tulisi sisällyttää eettisiä kursseja sekä voitontavoittelua laajempaa katsontakantaa talouden temmellyskenttään. Ajatus on kummunnut esiin myös Yhdysvalloissa, joka on puutteistaan huolimatta dynaamisen talouden mallimaa.

Niin nykyisen globaalin finanssikriisin kuin vuosituhannen alussa velloneen Enron-skandaalin syynä pidetään järjestelmän pettämistä: yksittäisille toimijoille oli luotu kannusteet, jotka kannustivat toimimaan vastoin lakeja ja yleisesti hyväksyttyjä normeja. Tosin on mielestäni vastuutonta syyttää globaalista finanssikriisistä pelkästään ”nuoria leijonia” ja heidän lainanantoaan, sillä Amerikassa leimahtanut sub-prime kriisin perimmäinen syy oli ylivelkaantuneet kuluttajat, jotka lainasivat enemmän kuin tienasivat.

Mitä tulee Tommin esille tuomiin näkemyksiin Milton Friedmanista, tulisi pitää kirkkaana mielessä, että voitto on yrityksen ensisijainen tehtävä. Ei tosin ainoa yhteiskunnallinen vastuu, mutta silti se on ainoa keino tuottaa tehokas organisaatio ylijäämän tuottamiseen. Ongelma ei sinällään olekaan yritysten tehtävässä, vaan pikemminkin siinä miten yrityksen tuottama ylijäämä jaetaan sen sidosryhmien kesken oikeudenmukaisesti. Tätä pohdittaessa, voisi monessa otteessa olla käyttöä eettisyydelle.

Pohdittaessa post-sub-prime ajan talouden järjestämistä ei tulisi asettaa talousliberalismia ja oikean ja väärän erottamista vastakkain. En pidä uusliberalismia tai vapaata taloutta kirosanana, vaikkakaan en usko verojen täydelliseen poistamiseen tai vahvin voittakoon –periaatteeseen.

Kapitalismin mallimaassa Yhdysvalloissa on ajauduttu tiukentamaan finanssivalvontaa, ja olemme nähneet jo ennen kuulumattomia tekoja valvonnassa, kun Yhdysvaltojen suurimmat pankit joutuivat avaamaan taseensa valtionhallinnolle stressitestien yhteydessä. Näkemykseni mukaan talouden tulisi saada riittävä vapaus kasvaa ja kukoistaa rankaisuvallan omaavan tahon valvoessa lainsäädännön avulla. Lainsäädännön rooli ei saisi kuitenkaan olla taloudellisen kasvun este tai hidaste.

On muistettava, että taloudessa tulee olla tilaa riskinotolle, yrittämiselle sekä ylijäämän maksimoimiselle, sillä nämä luovat työpaikat, julkisten palveluiden rahoituksen ja määrittävät elintason. Uudessa dynaamissa ja liberaalissa taloudessa on tilaa, ja tuleekin olla, tilaa eettiselle ajattelulle.

Ajanhallintaa

Tällä hetkellä kaikkein arvokkain resurssini työelämässä on aika. Asiantuntijatyössä tarvittavaa osaamista ja kokemusta on mahdollista ja suhteellisen helppoa kasvattaa, mutta tunteja ja eritoten pirteitä ja tehokkaita tunteja vuorokauteen on hankalaa saada lisää. Tämän vuoksi ajan jakaminen eri tehtävien välille on pitkälle priorisointia omien toiveiden ja velvollisuuksien välillä.

Talouselämän numeron 29/2009 ansiokkaassa jutussa aamun tehoajasta Jyväskylän yliopistossa työskentelevä sosiologi Timo Anttila kertoo, että ihmisten aika on saastunutta. Ihmisten ajankäyttöön liittyy paradoksi siitä, että vapaa-aikaa on enemmän kuin koskaan, mutta ihmiset ovat kiireisempiä kuin koskaan. Vapaa-aikaa saastuttaa, se ettei työpäivän loppumisen ja vapaa-ajan alkamisen välinen ero ole yhtä selkeää kuin ennen ja työpäivän jälkeen joudutaan hoitamaan vielä työasioita.

On täysin totta, että on huomattavasti pienempi kynnys hoitaa viimeiset kaksikymmentä tekemättä jäänyttä asiaa vielä tehtaan pillin vihellyksen jälkeen, varsinkaan kun joustavan työajan työmaalla pillin vihellystä ei kuulu. Samoiten illalla kynnys ottaa työkone esiin ja tarkistaa sähköpostit sekä vastailla niihin on arkipäivää.

Vaikka opiskellessa tein opintoja kohtuullisella aikataululla, työskentelin opiskelujen ohessa osa-aikaisesti sekä osallistuin opiskelijatoimintaan, ei missään vaiheessa ollut niin kiire etteikö keskellä viikkoa olisi voinut käydä tuopillisella. Myöskään aamuluennon väliin jättäminen ei ollut laisinkaan poissuljettu vaihtoehto. Voin väittää, että jos nyt jättäisin aamuksi sovitun asiakaspalaverin väliin, ei selitykseksi riittäisi se, etten kerennyt paikalle. Monen palaverin/luennon/demon/kokouksen/minkävaan päällekäin meneminen ei aikuisten maailmassa toimi samanlaisena ass coverina.

Kiire ei mielestäni ole tekosyy blogin päivitysfrekvenssin pitenemiseen tai lenkin laiminlyömiseen, sillä onhan kummempia töitä tekeviä blogisteja jotka juoksevat huippuaikoja maailman maratoneilla ja vierailevat välillä myös triathlon-kisoissa. Kiire on sen sijaan itseaiheutettua, näkökannasta johtuva täysin ei käsinkosketeltava tila.

Sosiologi Anttila viittaakin kiireen kohdalla amerikkalaiseen termiin yuppie kvetch, juppien kitinä, joka aiheutuu siitä, että kiireellisyydellä pönkitetään monesti myös omaa tärkeyttä, sillä tärkeillä ihmisillä on kiire. En pidä itseäni oikein kunnollisena juppina, kitisijänä sen sijaan olen kovimmasta päästä.

Kitinän sijasta on tietenkin mahdollista panostaa omaan time managementiin, sillä onhan sanomattakin selvää, että hyvinvointivaltion turvaamisen ensimmäinen askel on sen rahoittaminen. Tästä painavasta vastuusta huolimatta Pöystin ratkaisu siirtyä työvoimatoimiston asiakkaaksi ja lähteä Goalle Pasila-sarjassa kirvoittaa aina hymyn suunpieleen.