Sipulikapina ja kreisibailausta

Hei äiti, olen kunnossa, vaikka täällä viikolla Maharashtran maakunnassa elettiin erityisen jännittäviä hetkiä! Times of India uutisoi kytevästä sipulikapinasta, jota olen mielenkiinnolla seurannut. Ristiriidat sipulin toimittajien ja julkishallinon välillä kehittyivät niin suuriksi, että sipulin toimittajat päättivät lopettaa sipulin tukkukaupan toissa perjantaina kello 8-10 väliseksi ajaksi!

Koska äärimmäinen painostuskeino ei tuottanut tulosta, korottivat sipulin tuottajat panoksia ja maanantaina sipulikauppaa ei käyty lainkaan! Olin jo varautunut levottomuuksiin, kun sipulinnälkäinen kansa olisi noussut barrikaadeille, mutta onneksi kadut tuntuivat turvallisilta, eikä ylilyöntejä sipulisodassa nähty.

Sipulikapinaan rauhallisesti suhtautumiseen vaikuttaa arvatenkin kansan pitkäaikainen perinne ilmaista mielipiteitätään paastoamalla eikä syömällä, joten sipulin jyrsiminen ei heit tässä tilanteessa paljoa hetkauttanut. Pari viikkoa sitten täällä nousi kansan suosikiksi 74-vuotias Anna Hazare, joka paastosi 12 päivää julkishallinnon korruptiota vastaan. Syömälakko päättyi lopulta, kun hallitus päätti sisällyttää Annan vaatimukset tiukennettuun korruption vastaiseen lakiin.

Samalla tavalla kuin härmäläinen EU:n vastustaja ei menisi syömälakkoon ja ajaisi itseään terveydelle vaaralliseen tilaan ajamansa asian puolesta, ei myöskään intialainen kreisibailaus vastaa Suomessa totuttua krebaamista. Muutama viikko sitten osallistuin firman juhliin, joissa oli tiukat säännöt; juhlatilaa koristi blanketit joissa jyrkästi kiellettiin juominen ja polttaminen. Kylttiä katsellessani mietin, että millaiset vaikutukset tällaisella ohjeistuksella olisi keskiverto suomalaisyrityksen pikkujouluihin. Ainakin toimiston sihteeri Mirkku, ja tehtaan tuotantopäällikkö Seppo pystyisivät keskustelemaan ilman painavaa syyllisyyttä seuraavana maanantaiaamuna.

Vaikka päihteiden käyttäminen ei kuulu paikalliseen kulttuuriin samanlaisena osana kuin se nähdään pohjan perukoilla, ei se tarkoita etteivätkö ihmiset menisi sekaisin bilettäessään kuin viimeistä päivää. Huumannuttavan kokemuksen aikaan saamiseksi tarvitaan Bollywood-elokuvista tuttuja kappaleita, firman johtopukeutuneena elokuvahahmoiksi sekä marathinkielinen tietovisa Bollywood-elokuvista. Ihan kaikkea en illan kulusta ymmärtänyt juuri edellä mainituista seikoista johtuen ymmärtänyt, mutta onneksi sain tulkinnan tapahtumien kulusta paikallisilta.

Bollywood on ilmiönä erityisen mielenkiitoinen, sillä seillä on myös aitoa lahjakkuutta, vaikka tarinan kerronta eroaakin länsimaisesta elokuvasta. Vertailun vuoksi vielä otteet Bollywood-elokuvasta sekä suomalaisesta rainasta, joiden perusteella jokainen voi itse päätellä onnistuisiko suomalainen elokuva alkoholittomien bileiden teemana.

Intialaiset sekoavat tästä:



Tätä teemaa suomalaisissa bileissä ei välttämättä selvinpäin kestäisi:

Kuiva pieru on tärkeintä

Intialainen ruoka on paitsi oivallisen makuista myös erinomaista laihdutusruokaa. Kun aineenvaihdunta toimii vilkkaammin kuin ennättää kulkukoiraa sanoa, ei ole pelkoa, että kilot jäisivät vyötärölle. Olenkin ruokaillut kaikkien ohjeiden mukaisesti, suosien kasvisruokia sekä siistin oloisia paikkoja, pessyt kädet säännöllisesti, sekä välttänyt kuralammikoista juomista. Kaikista varotoimista huolimatta katala vatsatauti iski minuun koko voimallaan.

Vaikka vatsataudin kokeminen kuuluu Intian matkailuun samalla tavalla kuin Eiffel-tornin töllistely Pariisin visiittiin, ei se silti ole kokemuksena miellyttävimmästä päästä. Kun käyttää yön vessassa ravaamiseen, sekä vatsakipujen kanssa pyörimiseen miettien mikä pirulainen on huonovointisuuden aiheuttanut, tulee väistämättä äitiä ikävä, ja kyseessä onkin aivan Louvren jonossa tuntikausia maleskelemiseen verrattava kiirastuli.

Aamulehdessä kirjoitettiin tällä viikolla, että vapaudet ja kaikki ihanan humaanit ja pehmeät arvot johtamisessa tekee IT-alan työntekijöistä tehokkaampia. Itse olen viime aikaisten kokemusteni myötä vahvasti sitä mieltä, että asiantuntijana tärkein edellytys tehokkaaseen työhön on kuiva pieru. Paitsi, että se kertoo fyysisestä hyvinvoinnista se kohottaa myös mukavasti mielialaa!

Olin varautunut vatsavaivoihin hakemalla työterveyshuollosta etukäteen antibiootteja, jotka ovat varattu siihen tilanteeseen, että tauti kehkeytyy erityisen pahaksi. Antibiootteja aletaan syödä siinä vaiheessa, jos kuumeinen turistiripuli on jatkunut useita päiviä. Lääkärin ohjeistus saa minut nyt jäykäksi kauhusta, sillä olen varma, että siinä tilanteessa että joutuisin makaamaan kuumeisena vatsataudissa useita päiviä, sekoaisin päästäni ennen kuin antibiootteihin pääsisi käsiksi. Kokemanin lyhyempi aktiivinen businessripuli oli jo riittävän ikävä kokemus.

Kuten kaikissa elämän haasteissa, on tässäkin vastoinkäymisessä nähtävissä myös positiivisia puolia. Nyt kun kehoni on puhdistunut myrkyistä, ja kaikesta muustakin mitä sinne on joutunut, on hyvä alkaa puhdistaa myös sielua. Ajattelinkin, että seuraava askel ripulin jälkeen henkisen valaistumisen tiellä onkin meditointi kuuluisassa Osho Ashram joogakeskuksessa. Jos huomenna pystyn nauttimaan kiinteää ruokaa, suuntaan siis sinne pohtimaan syntyjä syviä!

Incredible India

Mitä tehdä, kun olet kollegan kanssa autossa, hänen sääreensä on hyökännyt kookas rotta? Oma best ja toisaalta myöskin ainoa practiseni asiaan on se, että kuski jonka jalassa on rotta alkaa kiljumaan ja pysäyttää auton hätävilkut päälle ja avataan kaikki ovet. Vaikka kiljuminen kuullostaa huonolta, olimme tilanteessa viimeisen päälle miehekkäitä ja valmiina käymään taistelua villiä luontoa vastaan.

Rotta kuljettajan jalassa ei kuitenkaan ole sellainen tilanne, jossa käy läpi kaikki tuntemansa jumalat ja pyytää heiltä anteeksi tylsiä tekojaan ihan varmuuden vuoksi jos on joutumassa tuon puoleiseen. Tällaisiakin tilanteita on aamulla töihin matkatessa riksataksin kyydillä. Eilen aamulla olin aidosti huolissani turvallisuudestani, kun olin aamulla lukenut sanomalehdestä, että monsuunin myötä kaupungin tiet ovat niin huonossa kunnossa, että kaksi armeijan sotilasta olivat kaatuneet kuopassa moottoripyörän päältä ja rekka ajanut niiden päältä kohtalokkain seurauksin.

Olen kuitenkin selvinnyt kokemuksista ehjin nahoin, lieko sitten syynä kuskien rautainen ammattitaito vai korkeampien voimien suojelus. Toivoisin, että olisi näin, koska tällä viikolla olen tutustunut aivan uuteen jumaluuteen, kun maassa vietetään osavaltiolle tärkeää festivaalia, jossa palvotaan norsupäistä jumalaa. Norsupäisellä jumalalla oli käynyt onni onnettomuudessa, sillä hän oli syntynyt hindujen pääjumalien perheeseen ja oli saanut lapsena nimeksi Ganesh.

Ganesh oli vielä kovin pieni, kun muut vähäarvoisemmat jumalat olivat jostain syystä kimpaantuneet häneen, ja sivaltaneet häneltä pään poikki. Vasta julman teon jälkeen nämä jumalat olivat huomanneet, että kyseessä olikin ison pomon poika ja hätä päissään lähteneet etsimään tälle uutta päätä. Ensimmäisenä oli vastaan tallestellut norsu, joka oli joutunut luopumaan päästään, jotta Ganeshille saatiin uusi kupoli.

Ganeshin juhlinta alkoi viime viikolla ja huipentuu tulevana sunnuntaina, jolloin kaikki kunnon hindut kokoontuvat ulos paukuttamaan rumpuja ja vierailemaan Ganesh-kopeissa. Koko juhlinta huipentuu siihen, että ihmiset heittävät tämän kovaonnisen jumalan patsaita sekä kukkia, pähkinöitä ja hedelmiä veteen. Onneksi kuitenkin paikalliset ympäristötietoiset ihmiset keräävät nämä ja vievät lasten koteihin ja vähäosaisten kouluihin lasten iloksi.

Kaiken kaikkiaan Intia on erilainen paikka kuin Suomi, ja olenkin päättänyt, että tämä on elämäni tilaisuus päästä kiinni ensimmäiseen miljoonaani. Suunnitelmani on kärkkyä roolia kunnon Bollowood-elokuvassa ja tulla kuuluisaksi maassa jossa kansa on moninverroin iloisempaa ja ystävällisempää kuin kotoisassa Pohjolassa, jossa BKT per capita on huomattavasti korkeampi.