Suomalainen unelma

Kiira Korpi on Suomen suosituin mainoskohde, enkä yhtään ihmettele miksi. Hän on kaunis ja hyväkäytöksinen ja kaiken lisäksi naisten taitoluistelun hallitseva Suomen mestari.



Olin Hartwall-arenalla paikan päällä seuraamassa taitoluistelun EM-kisoja, jossa myös kiteytyi se kuinka suuri tähti Kiira Korpi todella on. Suomalaisyleisö taputteli hajanaisesti kahden ensimmäisen ryhmän luistelijoille samalla kun odotti naapurin tytön esiintymistä. Kun Kiira Korven vuoro viimein tuli halli oli räjähtää liitoksistaan. Suomalainen tuulipukukansa taputti käsiä rytmikkäästi yhteen ja nuorimmat jääluistelun ystävät jopa hihkaisivat ”hyvä Kiira” –kannustushuutoja!

Lähtökohdat kilpailuun eivät olleet kaikkein helpoimmat nuorelle luistelijalle. Alma Median valtakunnallisten medioiden roskauutistoimitusten luomat menestyspaineet ja muutenkin laaja julkisuus ei-urheilullisten seikkojen takia ovat varmasti omalta osaltaan hankaloittamassa kotikisoihin valmistautumista. Tämän lisäksi Korpi on ollut kauden loukkaantuneena ja kisasi ensimmäistä kertaa SM-kisoissa.

Kun Kiira Korpi aloitti vapaaohjelmansa, halli oli haltioissaan, mutta ensimmäisessä sirklauksessa nuori luistelija pyllähti pepulleen ja noustessa piteli tuskaisena selkäänsä.



Kotikisojen paineet ovat aiemminkin olleet kovia tamperelaisille, ja mieleen muistui Ville Sirénin suoritukset kauhistuttavissa jääkiekon MM-kisoissa, joissa Suomi menetti kahden maalin johtonsa Ruotsia vastaan pelin viime hetkillä Sirénin katsellessa peliä jäähyaitiosta.

Kiira Korpi ei kuitenkaan tyytynyt katselemaan luisteluja aitiosta, vaan hetken valmentajan kanssa keskusteltuaan, hän jatkoi ohjelmaansa siitä mihin se jäi. Korpi kokosi itsensä hienosti ja luisteli kauniin ja hyvän ohjelman. Suorituksen jälkeen jäälle satoi kukkasia ja pehmoleluja. Oli selvää, ketä kansa oli tullut katsomaan.

Vaikka Korpi sai hyvin paikattua epäonnistumisensa ohjelmassaan, tunnelma hallissa latistui. Tunnelma kohosi seuraavan kerran vasta, kun vuoroon tuli suomalaiset Laura Lepistö ja Susanna Pöykiö.

Kisojen jälkeen Korpi nostettiin MTV3:n Tulosruudussa todelliseksi taistelijaksi, koska hän ei jättänyt leikkiä kesken kaatumisen jälkeen. Vaikka en tunne taitoluistelua lajina erityisen hyvin, väitän, että ohjelman loppuun vieminen kuuluu lajin luonteeseen. Tuntuisi aika hurjalta, jos luistelija tekisi töitä vuoden isojen arvokisojen takia ja päättää luovuttaa 15 sekunnin jälkeen. On kuitenkin muistettava, että kisoissa nähtiin sellaisiakin esityksiä, joiden jälkeen toivoi, ettei luistelijalla lähde paluulento kotiin liian pian. Osalla luistelijoista on näet peppu todennäköisesti niin kipeä, ettei pitkä aika koneessa istuen tunnu kovin miellyttävältä. Kukaan näistä luistelijoista ei jättänyt ohjelmaa kesken, vaikka neljä puoli minuuttia meni jään pintaa tutustuessa. Todellisia sankari-luistelijoita.

Kiira Korven mainosarvo tuskin laskee näiden kisojen suoritusten takia. Lahjakas, kaunis ja ahkera naapurin tyttö tullaan näkemään mainoksissa jatkossakin. Jossain vaiheessa media voisi kohdistaa huomiotaan myös urheilullisiin suorituksiin. On jo pidemmän aikaa ollut selvää, että Suomen ykkösluistelija on Laura Lepistö.

Ai niin, Euroopan mestaruudenhan voitti Laura Lepistö Espoosta ja kolmanneksi tuli Susanna Pöykiö Oulusta, Korpi oli lopulta viides. Tuulipukukansa taputti tyytyväisenä kisan ratkettua ja kuunteli Maamme-laulun. Rohkeimmat kolme katsojaa vähän liikutti huuliakin melodian tahdissa, huomioiden ettei vieruskaveri häiriinny lauluäänestä. Tämän jälkeen olikin kiire kotiin, jotta kerkeää odottaa sohvalla kolme tuntia ennen Uutisvuodon alkua. Olisikohan missään muussa maassa kotikisojen nappisuoritus kuitattu yhtä laimeasti kuin Pasilassa eilen tehtiin?

Tyttöjen lajit ja poikien lajit

Kävin tänään ensimmäistä kertaa vasta-avatussa uudessa SATS Pitäjänmäen kuntokeskuksessa. Uutuuttaan hohtava kuntokeskus oli kaikin puolin mainio, vaikkakin uusi ryhmäliikuntatunti Running jäi hieman torsoksi. Puolen tunnin aikana ehti kuitenkin saada hyvän lämmön cyclingiä varten. Itsessään tunnin markkinointitekstit eivät kuitenkaan kohdanneet kuluttajan odotuksia, sillä en näe että tämä tunti olisi pelkästään toimiva treeni maratonille treenaavalle. Treenissä on kuitenkin potentiaalia ja ajattelin seuraavaksi kokeilla 55 minuutin versiota samaisesta lajista.

Cyclingissä sitten odotti tuttu näky. Lisäkseni pyöräilemessä oli ainoastaan yksi mies, muuten sali oli täynnä naisia. Miehet karsastavat pyöräilyä ja tekevät mieluummin salilla haba-penkkitreenin, jonka ovat tehneet viimeiset kymmenen vuotta kerran kuussa ja maha senkun kasvaa. Syynä rasvan kerääntyminen vyötärölle täytyy välttämättä olla altistavat geenit.

Oma suhtautuminen kuntopyöräilyyn pimeässä salissa, jossa musiikki soi liian kovalla, oli varsin skeptinen ennen kuin menin kokeilemaan kyseistä liikuntamuotoa. Kokeiluun ei ollut pienimpänä vaikuttavana tekijänä paremman puoliskon innostus cyclingiä kohtaan. Syksyllä jäin lopulta täysin koukkuun tähän hiki-iloitteluun ja viimeisetkin ajatukset pyöräilystä löysänä tyttöjen lajina kaikkosi, sillä ohjaajien tarkkaan suunnittelemilla tunneilla saa halutessaan itsensä euforiseen olotilaan!

Suurempi kysymys koskeekin tyttöjen ja poikien lajien eroa. Nykyisessä tasa-arvoisessa ja yksilöllisyyttä korostavassa Suomessa ei ole tyttöjen ja poikien lajeja, ei miesten ja naisten töitä tai mitään eroa sukupuolissa. On vain androgyynejä yksilöitä, joiden tarve purkaa sisällä kuohuvaa turhautuneisuutta ja ahdistusta tiivistyy sonnin nenärengasta muistuttavaan lävistykseen. Tätä yksilöllisyyttä pitää kuitenkin ymmärtää, sillä se kumpuaa siitä, ettei peruskoulun ensimmäisellä luokalla ollut riittävästi valinnaisia aineita, eikä koulun laitoskeittiössä tarjoiltu riittävästi kasvisruokaa meidän pikku Sädepilvi-Kukkamaria Olivialle ja Oskari Petterille.

Itse väitän että sukupuolien välillä on eroja! Ainakin sen mukaan mitä peruskoulun biologian tunnilla on opetettu, naisilla ja miehillä on vähän erilainen keho. Tämän lisäksi olen henkilökohtaisessa havainnoinnissani huomannut, että naisia kiinnostavat meikit huomattavasti jalkapalloa enemmän. Toisaalta kosmetiikkahan valtaa koko ajan alaa myös miesten markkinoilla ja jalkapallo lienee suosituin tyttöjen joukkuepeli.

On kuitenkin selkeästi miesten ja naisten töitä. Väitän tasa-arvovaltuutetun telaketjujen kolinan uhallakin, että napin ompeleminen paitaan sujuu keskimäärin huomattavasti näppärämmin naisilta kuin miehiltä, ja taasen pesukoneen raahaaminen seitsemänteen kerrokseen luonnistuu helpommin miehiltä. Sisustaminen ja pienten merkityksettömien koriste-esineiden osto onnistuu naisilta näppärämmin ja auton renkaiden vaihtamisessa taas miehet pärjäävät naisia keskimäärin paremmin.

Toki naiset saavat halutessaan juoda olutta, piereskellä, puhua naisissa käymisestä saunan lauteilla ja kasvattaa hienon hevariparran. En näe sillekään mitään estettä etteivätkö miehet voisi tehdä käsitöitä, lakata kynsiään tai käyttää rintaliivejä. Jokaisen kohdalla on vaan pohdittava onko tämä kuitenkaan paras tapa korostaa omaa yksilöllistä identiteettiään.

Cyclingin jälkeen keskustelin toiseksi ainoan tunnille osallistuneen miehen kanssa lajista. Totesimme yksikantaan, että onpas piru vie hyvää liikuntaa, voi kun useammat uskaltautuisivat tunnille. Tämä onkin mielestäni hieno tapa lähestyä tyttöjen ja poikien juttuja: omaksutaan toisen sukupuolen käytännöistä parhaat myös omiksi käytännöiksi. Tämä koskeen varsinkin meitä miehiä, sillä on todettava, että tytöillä on lukemattomia hyviä juttuja, joita kannattaa kokeilla. Näistä ihan vain esimerkiksi muutamia mainitakseni: hyvän tuoksuinen suihkushampoo, hyvä kampaaja, Olivia-lehti, viinit ja paremman makuiset väkijuomat, ihovoide, huulirasva, tyylitaju, maukkaat kasvisruuat sekä pelisilmä ihmissuhteissa.

Lepää rauhassa ystäväin

Digitalisoituminen tuo sosiaaliset verkostot entistä lähemmäksi. Tästä sain kouriintuntuvan esimerkin tällä viikolla, kun sain Facebookin välityksellä tiedon kaverini menehtymisestä. Vanha joukkuekaverini oli aina ystävällinen ja lämmin ihminen, ja häntä jäi kaipaamaan suuri joukko ihmisiä.

Ennen vanhaan kylän itkijänaiset kokoontuivat vainajan valvojaisiin taloon, jota suru oli kohdannut. Nykyisin apeat mielialat jaetaan digitaalisen median välityksellä ympäri Suomea ja ympäri maailmaa. Tapaus oli esimerkki siitä, miten ihminen voi jakaa surunsa toisten kanssa, vaikkeivät he olisi fyysisesti samassa tilassa. Suruvalittelut ja siunailut kiirivät kulovalkean tavoin bittimaailmassa.

Tapaus antoi ajattelemisen aihetta kaiken häilyväisyydestä. Ystävän poismeno kesken parhaan iän muistuttaa karmivalla tavalla, miten ei voi tietää, mitä tuleman pitää. Terve ja urheilullinen nuori mies voi nukkua pois milloin vain. Tämä raadollisuus aiheuttaa väistämättä pohdinnan siitä, mikä todella on merkityksellistä.

Suruvalittelujen virta ja yhteinen kaipuu osoittivat, että hän on koskettanut lukemattomia ihmisiä elämänsä varrella. Hän oli mukana toisten ihmisten elämässä, ja ystävällisellä hyväntuulisuudellaan tuotti miellyttäviä kokemuksia lukuisille ihmisille. Mielestäni tämä on suurempi onni kuin yksikään lopputuote tai lisäarvo mitä ihmiset päivittäin tuottavat suorittaessaan. Vanha joukkuekaverini muutti maailmaa paremmaksi paikaksi omalla panoksellaan.

Kuoleman kohdatessa on vaikea käsittää, ettei näe ihmistä enää, vaikka rationaalinen mieli sanookin, mitä keholle tapahtuu sydämen lakattua lyömästä. Liekö se sitten ihmisen luontaista muutosvastarintaa, joka haluaa pysyä vanhoissa hyvissä muistoissa, vai yksinkertaisesti voimattomuuden tunnetta kuoleman edessä. Joka tapauksessa olen onnellinen, että olen saanut tuntea mahtavan miehen ja haluan uskoa, että jonain päivänä me vielä tapaamme.

Nuku rauhassa ystäväni! Siellä minne menit, on ruoho vihreämpää ja valkovenäläiset valkoisempia. Kun seuraavaan kerran nähdään, heitetään ylävitoset ja potkitaan palloa! Tässä maailmassa elät muistoissamme ainiaan.

Pressan puhe

Enpä olisi halunnut olla Tarja Halosen housuissa pitämässä uudenvuoden puhetta nykyisessä maailman tilanteessa. Samalla kun poliittinen oikeisto on ennätyksellisen vahvana, oman puolueen naiset käyvät kissatappelua siitä, onko oikein että puolueen puheenjohtaja esiintyy lehdessä muutoin kuin tiukassa nutturassa ja polven alapuolelle ulottuvassa sopivan väljässä harmaassa hameessa.

Halosen tilannetta lähes täysin vallattomana aviossa elävänä naisena ei helpota suomalaisen politiikan supertähti Alex Stubb, joka väläyttelee kansainvälistä charmiaan sekä johtaa ulkopolitiikkaa. Samalla hallitusvastuussa olevat puolueet vaihtavat demarivirkamiehiä omiinsa ja kaventavat presidentin valtaoikeuksia. Pääministeri Vanhanen selvisi kiusallisesta nettiromanssista ja valtionvarainministeri Katainen taklasi ongelmat viriilin ex-ulkoministerin paneuduttua liikaa rakkaisiin puutarhaharrastuksiinsa, jotka veivät liikaa huomiota viranhoidolta. Kaiken kukkaraksi kansalaisten mielestä valtakunnan kakkosmies, eduskunnan puhemies Sauli Niinistö on Suomen luotettavin poliitikko presidentin sijaan.

Kansainvälisen talous on vakavien haasteiden edessä, suomalaiset kärsivät masennuksesta ja äänestävät Perussuomalaisia. Kaikenpuolinen väkivalta ja turvattomuus lisääntyvät yhteiskunnassa. Samaan aikaan presidentin konkreettiset toimet asioiden parantamiseksi ovat kovin vähissä!

Toista oli Kekkosen aikaan. Kekkonen kiipesi palmuun valtiovierailulla ja hiihti presidentin linnasta Moskovaan neuvottelemaan loistavia ehtoja YYA-sopimukseen. Kaiken lisäksi sekä mennessä että tullessa Kekkonen joutui hiihtämään ylämäkeen. Toista on se nykyajan nuoriso, joka liehittelee Natoa ja pitää Amerikassa puheita, jotka koskevat Venäjää.

Kekkoslovakiasta ovat onneksi ajat muuttuneet ja Suomessa on ainakin osittain ymmärretty että Neuvostoliitto oli loppujen lopuksi, Seppo Rädyn sanoja lainatakseni, aika paska maa kaikkine ympäristö-, ihmisoikeus-, ilmaisunvapaus- ja talousongelmineen. Listaa voisi jatkaa loputtomasti, mutta tyydyn tässä yhteydessä blogin lukijoita tutustumaan Finlandia palkitun Sofi Oksasen teokseen Puhdistus. Niin ja jos joku sattuu sattumalta löytämään neiti Oksasen passin, se tulisi palauttaa omistajalleen tai lähimmälle poliisiasemalle.

On täysin validia kysyä tarvitaanko presidenttiä instituutiona. Parlamentarismin kasvu lienee demokratian perusajatusten mukaan ihan kiva juttu, mutta toisaalta kansa tuntee presidentin omakseen ja Tarja Halonen on eittämättä tavattoman suosittu presidentti. Tämä johtunee siitä, että hän on osannut asemoida oman roolinsa suhteessa käytettävään valtaan. Halonen on presidenttinä arvojohtaja, jonka tunteikas ilmaisu vetoaa kansaan.

Presidentti Halosen uuden vuoden puhe oli mielestäni onnistunut. Puheessa presidentti esitti huolensa maailman taloudellisesta tilanteesta ja peräänkuulutti taloudellisesta laskusuhdanteesta selviämisen kulmakivenä aktiivista talouspolitiikkaa, johon liittyy koulutus innovaatioiden luojana. Lisäksi Halonen painotti kestävän kehityksen merkitystä taloudellisessa kasvussa ja ympäristöystävällisten teknologioiden kehittämistä kilpailuvaltiksi.

Puheessa kaikkein merkittävintä oli presidentin aito huoli yhteiskunnan väkivaltaistumisesta. Kauhajoen koulusurmien sekä lukemattomien yksittäisten väkivallantekojen värittämä kulunut vuosi antaa ajattelemisen aihetta jokaiselle kansalaiselle. Turvallisuus on yhteiskunnan peruspilari, jota ilman emme saa innovaatioita tai taloudellista kasvua, jos opiskelijat eivät uskalla mennä kouluun, jos ei voi olla varma, ettei tule ammutuksi. Kaduilla leviävä lisääntynyt väkivalta ja huolettomuus säännöistä aiheuttavat nykyisin sen, ettei Suomi ole enää pelkkä ruusutarha.

Ongelmia pyritään raapaisemaan milloin syyttämällä videopelejä, milloin mielenterveyspalveluja ja milloin mitäkin. En millään jaksa uskoa, että ongelmat ratkeavat kieltämällä käsiaseet tai tiukentamalla valvontaa. Tämä parantaa oireet, muttei tautia. Mielenterveyspalveluihin rahan suunnaton syytäminen ei myöskään ole vastaus ongelmiin, vaan todella pelkään että ongelmat ovat jossain paljon syvemmällä.

Edellisessä työssäni työvoimakouluttajana tapasin paljon erilaisia ihmisiä. Pahimmassa jamassa olleille yhteistä oli se, että he monesti olivat hyvin yksinäisiä. Suomessa pärjää kohtuullisen näppärästi, kun sossusta saa rahaa ja käy työvoimatoimistossa kerran kahdessa kuussa piipahtamassa ja sanomassa, että morjens.

Mielestäni suomalaisen yhteiskunnan ongelma onkin se, että niin sanottu hyvinvointivaltio muuttuu hyvin nopeasti pahoinvointivaltioksi, kun pyritään turvaamaan toimeentulo kaikille vastikkeettomasti. Tämä tappaa yrittäjyyden, kunnianhimon ja halun määrätä omasta elämästä. Emme voi elää maassa, jossa koulut kasvattavat lapset, yhteiskunta ostaa uuden pleikkarin, sossusta saa rahat mäyräkoiraan ja töihin ei kannata mennä, koska ”en mä mitään duunii viitti”. Tietenkin perustoimeentulo on turvattava niille, jotka sitä eivät itse kykene hankkimaan, mutta suorasta laiskuudesta ei ole reilua palkita.

Oliko Kekkoslovakia parempi paikka ihmisen elää ja yrittää, sitä en tiedä, mutta uskon, ettei Kekkoselle maistunut niin hyvälle hyvän diplomatian hengessä onkeen asetettu lohi kuin se jonka hän oli paljain käsin saalistanut tenojoesta. Tässä olisi mietittävää myös valtiomme päämiehelle, millaisin arvoin kansaa tulee johtaa, jotta me suomalaiset osaisimme jo ihan alakouluiässä sosiaalistua rakentaa omat verkostot ja sosiaaliset turvatrampoliinimme.

Uuden vuoden tavoitteita

Näin vuoden vaihteessa on mahdollisuus pohtia mitä kaikkea sitä onkaan tullut edellisten 12 kuukauden aikana touhuttua ja mitä juonikasta sitä keksisi vastaavalle tulevalle ajanjaksolla. Vuosi 2008 oli merkittävin tapahtumien vuosi sillä valmiustuin, vaihdoin työpaikkaa ja kotikuntaa. Tyydyn vain toteamaan, että mukavaa oli vuonna 2008 ja kiitos kaikille ystäville ja kylän miehille, jotka teitte vuoden tapahtumista merkityksellisen.

Menneen sijasta on mielenkiintoisempaa pohtia kaikkia niitä seikkoja, mitä aion toteuttaa tulevana vuonna. Tammikuussa elon täyttää terveellinen ja elimistön puhdistava elämä, sillä joulunajan herkuttelut ja pikkujoulukauden tumuttelut tuntuvat kovin raskailta keskivartalon kohdalla. Joulukuuhun jatkunut hyvä treenivire pitää saada takaisin, jotta unelma hyväkuntoisuudesta säilyisi. Tammikuun aikana pyrin myös minimoimaan eräiden ruumista tuhoavin tuotteiden kuten alkoholin, tupakan, ja karamellien käytön. Tavoitteena on siis Pertunkin kanssa aiemmin kokeiltu tipaton, savuton ja karkiton tammikuu. Tosin edellisellä kerralla tätä konseptia lanseerattaessa ei täydellinen onnistuminen ollut kovinkaan lähellä.

Kuntoilun lisäämisellä on selkeä funktio, sillä syksyllä lyötiin Iisalmen kavereiden kanssa veto maratonista. Kisassa parhaimman ajan juoksija kerää potin niiltä, joiden aika on jäänyt yli neljän tunnin. Jos käyttää matkaan aikaa yli viisi tuntia, joutuu maksamaan panoksen tuplana. Ja tietenkin pelissä on myös kunnia, joka tarkoittaa että kisasta on tulossa verinen. Ensimmäinen välimittari maratontavoitteelle on toukokuussa juostava Helsinki City Run ja varsinainen kisa käydään elokuussa Helsinki City Marathonilla.

Uuden vuoden sainkin tänään alkuun hienosti lenkillä kirkkaassa talvisäässä, toivottavasti lenkki-innostus jatkuu läpi vuoden! Toivotan kaikille lukijoille oikein hyvää ja riemukasta uutta vuotta.