Incredible India

Mitä tehdä, kun olet kollegan kanssa autossa, hänen sääreensä on hyökännyt kookas rotta? Oma best ja toisaalta myöskin ainoa practiseni asiaan on se, että kuski jonka jalassa on rotta alkaa kiljumaan ja pysäyttää auton hätävilkut päälle ja avataan kaikki ovet. Vaikka kiljuminen kuullostaa huonolta, olimme tilanteessa viimeisen päälle miehekkäitä ja valmiina käymään taistelua villiä luontoa vastaan.

Rotta kuljettajan jalassa ei kuitenkaan ole sellainen tilanne, jossa käy läpi kaikki tuntemansa jumalat ja pyytää heiltä anteeksi tylsiä tekojaan ihan varmuuden vuoksi jos on joutumassa tuon puoleiseen. Tällaisiakin tilanteita on aamulla töihin matkatessa riksataksin kyydillä. Eilen aamulla olin aidosti huolissani turvallisuudestani, kun olin aamulla lukenut sanomalehdestä, että monsuunin myötä kaupungin tiet ovat niin huonossa kunnossa, että kaksi armeijan sotilasta olivat kaatuneet kuopassa moottoripyörän päältä ja rekka ajanut niiden päältä kohtalokkain seurauksin.

Olen kuitenkin selvinnyt kokemuksista ehjin nahoin, lieko sitten syynä kuskien rautainen ammattitaito vai korkeampien voimien suojelus. Toivoisin, että olisi näin, koska tällä viikolla olen tutustunut aivan uuteen jumaluuteen, kun maassa vietetään osavaltiolle tärkeää festivaalia, jossa palvotaan norsupäistä jumalaa. Norsupäisellä jumalalla oli käynyt onni onnettomuudessa, sillä hän oli syntynyt hindujen pääjumalien perheeseen ja oli saanut lapsena nimeksi Ganesh.

Ganesh oli vielä kovin pieni, kun muut vähäarvoisemmat jumalat olivat jostain syystä kimpaantuneet häneen, ja sivaltaneet häneltä pään poikki. Vasta julman teon jälkeen nämä jumalat olivat huomanneet, että kyseessä olikin ison pomon poika ja hätä päissään lähteneet etsimään tälle uutta päätä. Ensimmäisenä oli vastaan tallestellut norsu, joka oli joutunut luopumaan päästään, jotta Ganeshille saatiin uusi kupoli.

Ganeshin juhlinta alkoi viime viikolla ja huipentuu tulevana sunnuntaina, jolloin kaikki kunnon hindut kokoontuvat ulos paukuttamaan rumpuja ja vierailemaan Ganesh-kopeissa. Koko juhlinta huipentuu siihen, että ihmiset heittävät tämän kovaonnisen jumalan patsaita sekä kukkia, pähkinöitä ja hedelmiä veteen. Onneksi kuitenkin paikalliset ympäristötietoiset ihmiset keräävät nämä ja vievät lasten koteihin ja vähäosaisten kouluihin lasten iloksi.

Kaiken kaikkiaan Intia on erilainen paikka kuin Suomi, ja olenkin päättänyt, että tämä on elämäni tilaisuus päästä kiinni ensimmäiseen miljoonaani. Suunnitelmani on kärkkyä roolia kunnon Bollowood-elokuvassa ja tulla kuuluisaksi maassa jossa kansa on moninverroin iloisempaa ja ystävällisempää kuin kotoisassa Pohjolassa, jossa BKT per capita on huomattavasti korkeampi.