sunnuntai 10. toukokuuta 2009

Äidille

Ennen hiihtoreissun viimeistä osaa on syytä kirjoittaa eräästä paljon tärkeämmästä asiasta, eli äidistäni.

Minun äitini on maailman paras äiti. Paitsi että äitini on synnyttänyt ja kasvattanut minut on hän myös aina ollut tukemassa valintojani ja lopulta ymmärtänyt nuoren miehen irrationaaliset tempoilut. Nämä itsessään jo riittävät tekemään äidistäni maailman parhaan äidin, mutta tämän lisäksi äitini tekee maailman parasta makaronilaatikkoa. Vaikka pidän itseäni aika kovana tekijänä makaronilaatikkotouhuissa, äitini tasolle en millään yllä.

Äiti on tukenut minua niin opiskelu- ja työasioissa kuin ihmissuhteiden myrskyissä. Elämän muutoksissa on äiti aina tukenut ja ohjannut minua viisaudellaan. Äitini on myös tuntenut ylpeyttä poikaansa kohtaan pienistäkin asioista, oli se sitten pikkupoikana tehty maali piirin sarjan pelissä, ylioppilastutkinto tai maisterin paperit. Äitini jopa laittoi kuvataidekoulussa tekemiäni hyvinkin persoonallisia taideteoksia esille kotiimme. Vieraiden kysyessä esineen funktiota on äitini kärsivällisesti ja lempeästi selittänyt, että tämä savimöykky on poikani tekemä ja se esittää merihirviötä. Se on osoitus todellisesta äidin rakkaudesta!

Vanhempani siskoni luona Espoossa viime kesänä.

Äitini ei ole paitsi äiti, mutta hän on myös mummo, sillä vanhemmat siskoni ovat lisääntyneet niin kiivaasti. On mahtavaa kysyä sisarentyttäriltä milloin olette menossa mummon luokse, kun heidän lapsen silmänsä loistavat ja innostuneesti kertovat mitä aikovat mummon ja ukin kanssa touhuta. Viimeksi Iisalmessa vierailtuani äitini kertoi, että hän on kutomassa tilkkutäkkiä nuorimman siskoni toista lasta varten. Mikä onkaan turvallisempi tapa vastasyntyneen vauvan nukahtaa kuin äidinäidin kutoman peiton alle?

Lopuksi haluan vielä kiittää sinua äiti, että olet jaksanut ohjata ja tukea tällaista hulivili pojankossia! Olet maailman paras äiti.