Tietoturva-aukkojen tukkiminen

Suvi Lindén on Vanhasen toisen hallituksen ehdoton väriläiskä. Hänen nimityksensä oli jo hienoinen yllätys, sillä ensimmäinen yritys ministerinä Lipposen toisessa hallituksessa päättyi eroon hänen ohjattuaan mittavia avustuksia oululaiselle golf-kentälle, jonka osakas hän sattui olemaan. Asiasta syntyneen kohun myötä Lindén erosi kulttuuriministerin pestiltä kesällä 2002 ja palasi siis valtioneuvostoon vuonna 2007.

Lindénin uusi ura liikenne- ja viestintäministerinä on ollut oikein mielenkiintoinen, sillä muistammehan hänet muun muassa ”etäministerinä”, kun hän päätti hoitaa ministerin toimensa osittain etänä Oulusta käsin. Mukaan mahtuu myös adoptiolapsesta syntynyt kohu, johon etäministerin toimetkin kuuluivat.

Lindénin koko poliittista uraa tarkasteltaessa tulee mieleen ratkiriemukkaat Pekka ja Pätkä –komediat. Voihan olla että jotakuta vielä naurattaa päätön kohellus, mutta ehkä aika on kuitenkin mennyt ohi jo tämän tyyppisestä hassuttelusta. Uusin ministeritason kommellus, johon Suvi Lindén on urallaan joutunut, on Lex Nokiana tunnetun lakialoitteen eteenpäin vieminen ja puolustaminen.

Lakialoite pitää sisällään paljon mielenkiitoisia aspekteja, kuten sen, että yrityksille annetaan poliisille kuuluvia oikeuksia. Esimerkiksi sähköpostien tunnistetietojen katselu tai kopioitavien tiedostojen lokitietojen tarkastelu loukkaa yksityisyyden suojaa. Loppujen lopuksi työnantajalle ei kuulu mitä työntekijä lähettää tai kopioi. Jos on syytä epäillä rikosta, kuten työnantajan tietopääoman varastamista, on asia hoidettava viranomaistietä.

On muistettava että yrityssalaisuuksien vuotamisen estämiseksi on huomattavasti oikeutetumpia keinoja, kuten tietoihin pääsyn rajoittaminen. Vastaaviin proaktiivisiin keinoihin yritysten ja valtiovallan tulisikin kiinnittää huomiota, pikemmin kuin preaktiivisiin toimiin, joiden tarkoituksena on jäljittää syyllinen. Syyllisen löytämisen aikaan vahinko on jo ehtinyt tapahtua.

Viime torstaina Lindén kohautti Suomea toteamalla Aamulehdessä, että yritys voi vaatia työntekijää riisumaan alasti tietosuojasyistä. On varmaankin todella todennäköinen riski, että työntekijä varastaa yrityksen tietoja muistitikulla, joka piilotettu hänen tietoturva-aukkoonsa! Samassa haastattelussa Lindén toteaa, ettei haluaisi elää sellaisessa yhteiskunnassa, jossa poliisi olisi yritysten toimintojen ylimpänä valvojana. Mielenkiintoinen katsontakanta ministeriltä, sillä ainakin itse näen, että yhteinen oikeutettu ja laillinen toimija on paras tapa valvoa kansalaisten ja yritysten turvallisuutta. Itse en haluaisi elää yhteiskunnassa, jossa yrityksen tietoturvapäällikkö voi päättää siitä kuka riisuu vaatteensa tai kyttää mitä sähköposteja olen lähettänyt.

Sähköisesti tapahtuva tietojen välittäminen ei välttämättä ole edes suurin riski yrityksen aineetonta pääomaa kohtaan. En tohdi edes kuvitella mitä oikeuksia Lindén olisi myöntämässä työnantajalle, jos saisi tietää että toisinaan ihmiset pystyvät tallettamaan päähänsä tietoa ja siirtämään päänsä toisen yrityksen palvelukseen.

Kaiken kaikkiaan Lindén on asiassa ilmeisesti hieman pihalla, eikä ymmärrä ettei Lex Nokialla ratkaista tietoturvavuotoja, vaan luodaan kyttäyksen ilmapiiriä. Yrityksen salaisten tietojen levittäminen on rikos ja rikoksen ratkaiseminen kuuluu poliisille. Yrityksillä on kyllä keinoja valvoa tietoturvansa toteutumista ilman kyttäyslakiakin.

Ai niin muuten, Lindénin värikkään viikon kruunasi tänään Hesarissa annetut kommentit siitä kuinka valtiovallan tulisi tukea mainostuotantoa. Mielenkiintoinen mielipide ottaen huomioon, että BOB-Helsingin perustajäseniin kuuluneen Marko Parkkisen mukaan Suomessa mainostettiin liikaa jo vuonna 2007, josta mainostamisen määrä on vielä kasvanut. Välillä sitä pieni ihminen pohtiikin, mistä näitä uusia ideoita ministerin päähän tupsahtaa ja mistä hänellä löytyy into viedä kuolleena syntyneitä ideoita eteenpäin niin järkkymättömällä määrätietoisuudella!

Pitkämatkalaiset

Hyvät blogin lukijat, vaikka viime aikoina ei Tanelin maailman blogitilanne ole näyttänyt hyvältä, ja bloggauspäätöksiä on jouduttu siirtämään, uskon että täällä Tanelin maailmassa selviämme haastavasta markkinatilanteesta silti hyvin. Vaikka blogin kirjoitustahti on ollut vaisu ja uusia tekstejä ei ole saatu kirjoitettua, on kevät täynnä hyviä mahdollisuuksia ja tulossa on paljon mielenkiintoisia juttuja.

Tänään silmiin osui mielenkiintoinen uutinen Hesarin nettisivuilta, kun ranskalainen avaruusteleskooppi oli löytänyt maapallon kaltaisen planeetan avaruudesta. Planeetta ei vaikuttanut näin ekonomin näkemyksen mukaan kovinkaan maankaltaiselta, sillä uutisen mukaan se on kaksi kertaa suurempi kuin maapallo, sen lämpötila on yli +1000 celsius astetta ja sen vuosi kestää 20 maan tuntia. Aika extreme-paikka siis!

Itse kiven murikan löytymisestä ei noussut niin paljon ajatuksia kuin uutisen aiheuttamasta keskustelusta, joka aaltoili tiukan tähtitieteellisestä faktasta aina uskonnolliseen suppeakatsoisuuteen. Mielenkiintoisimmat kommentit olivat ehdottomasti ne, joissa kirjoittajat puolustivat Erich von Dänikenin ajatuksia siitä kuinka auvoisina aikoina on maahan tullut avaruusmatkailijoita toiselta planeetalta ja ohjannut yhden apinalajin kehitystä ihmiseksi, muovaamalla geneettistä koodia.

Hänen hypoteeseihinsa kuuluu, että muinaisissa taruissa, kuvataan selvästi, kuinka jumalat lentelevät taivaalla ja hallitsevat maailmaa. Myös omassa Raamatussamme nähdään selkeästi kuinka Jumala loi ihmisen kuvakseen. Kiistattomia todisteita siis, joita ovat myös Egyptin ja Etelä-Amerikan pyramidit, jotka eivät olisi voineet kohota ilman avaruusmatkaajien apua. Luulen, että Dänikenin pyramideja rakentaneet avaruusmatkaajat ovat olleet kosmonautteja, sillä pyramidit rakennettiin orjatyöllä. Markkinatalouteen nojaavat astronautit olisivat todennäköisesti ostaneet konsultteja toimittamaan projektin.

Kalliomaalauksia italiassa, jossa kuvataan selvästi avaruusmatkailijoita, joilla on avaruuskypärät päässään.

Keskiaikainen piirros, jossa on kosmonautti.

Dänikenin ajatuksissa on mielenkiintoista se, etteivät nämä muinaiset kärryillä lentelevät jumalolennot ole liiemmin viime aikoina hengailleet apinatarhassaan. Ehkä hekin tajusivat, että homma meni pieleen, ja tulos oli kuin kylän ainoalta kebabilta haettu pitsa: ananaksen tilalle tuli jauheliha, ja tonnikala vaihtui persikkaan. Kaukomatkalaiset ovat ilmeisesti todenneet: ”Tästä tuli nyt tämmönen!”, ja nostaneet tulivaunujensa kytkintä.

Mielestäni tulisikin kiinnittää enemmän huomiota muinaisten avaruusmatkailijoiden toimittaman tuotteen laatuun ja käytettävyyteen. Geenimäärittelyissä on lukuisia puutteita, jotka tulisi korjata. Geneettinen ohjelmointi pakottaa miehet jättämään vessanpöntön kannen toistuvasti alas, ja naiset nalkuttamaan aiheettomasti siitä, jos mies haluaa työviikon päätyttyä ottaa viikon palkattoman vapaan, ja lähteä perjantaina töiden jälkeen työkavereiden kanssa Kanarialle.

Avaruusmatkailijat olisivat myös voineet pohtia geneettisen distribuution mallia, sillä avoimeen lähdekoodiin perustuva geenien leviäminen on aiheuttanut monia ongelmia. Muun muassa Suomessa, jossa geneettinen koodi on muovautunut pienessä piirissä, on ongelmia toimivuuden kanssa, sillä jalostettu apina on altis sydän- ja verisuonisairauksille, mielenterveysongelmille sekä alkoholismille. Vaikka lajin leviämiselle geenien avoin jakelu on kaikkein tehokkain vaihtoehto, ei se estä ongelmia, jotka syntyvät syrjäisten projektien koodivirheistä, joita ei voi helposti korjata.

Avoimeen koodiin liittyy myös ongelmat version hallitsemattomaan leviämiseen. Maapallon kapasiteetti ei riitä välttämättä pyörittämään lisääntyvää määrää geenijakeluita. Jo suunnitteluvaiheessa olisi tullut ottaa huomioon mahdolliset päivitystarpeet maapallon kapasiteettiin. Pientä päivitystarvetta olisi myös distribuution resurssien käytössä, sillä vanha maapallomme pyörittäisi huomattavasti jouhevammin vähemmällä virralla toimivaa jakelua.

Toisaalta on muistettava, että open source -periaate mahdollistaa sekä suuret pitkäaikaiset projektit, jossa tuotetaan samoista geeneistä useita eri distribuutoita että joustavat lyhytaikaiset agile-projektit, joissa lopputuotos tulee ikään kuin yllättäen. Näissä molemmissa on varmasti puolensa geneettisen perimän leviämisessä!

Vaikka geneettisen koodin muovaaminen ei tainnut avaruusolioilta tällä kertaa oikein onnistua, Däniken on kiistatta nero, joka on tuonut meidän tietoisuuteemme tämän aukottoman totuuden ihmisen evoluutiosta. Kuka voisi väittää etteikö kallioon piirretty epäselvä kuva tai pyramidien rakentaminen todistaisi avaruusolijoiden olleen asialla!