Mää tarjoon, sää maksat

Kreikka on elänyt jo hetken aikaa Petri Nygårdina huudellen tarjoamisesta ilman maksuvalmiutta. Varatta eläminen on kuitenkin aiheuttanut maalle kroonisen budjetti alijäämän, ja euromaiden, IMF:n ja yksityisten rahoituslaitosten pomot ovat päässeet housut kintuissa yllätettyjen helleenijohtajien kanssa erilaisiin hotelleihin ja motelleihin ensimmäisen tukipaketin jälkeisille jatkoille.

On mielenkiintoista, että valtio, joka elää agraarituotteista ja turismista, voi joutua ongelmiin. Luulisi, että lempeä välimeren ilmasto antaisi hyvää kasvualustaa salaatille ja tomaateille ja muille agraaritalouden tuotteille, joiden kilohinta on parhaissa tapauksissa jopa toista euroa. Näiden maassa kasvavien kultakaivosten lisäksi, maalla on myös pitkälle jalostettuja huipputeknologian tuotteita kuten fetajuustoa ja turistien kiusaksi muodostettavia taksijonoja.

Näinkin pitkälle kehitettyjen tuotteiden kanssa olisi aivan ymmärrettävää, että maan reaalitalous olisi kunnossa, mutta toisin on käynyt. Ilmeisesti Kreikassa on luettu samaa kansantaloustieteen oppikirjaa, jota myös Antti Kurhinen luki pyrkiessään eduskuntaan ja luvatessaan kaikille kansalaisille omat upouudet Mersut. Harmillisesti Kreikassa ylivarojen eläminen on saatu toteutettua samaan aikaan kun Antin valtionbudjetin uusjako jäi vain haaveeksi.

Kreikan kohdalla ongelma on siis jo syntynyt ja tällä viikolla Euroopan talouseliitti päätti viimein kunnon jytkytukipaketista Kreikalle. Suomen oppositiopopulistien johdolla ajamat velkajärjestelytakuut luvattiin myös pääministeri Kataiselle suullisesti. On hienoa, että Kataisella on reiluja kavereita kuten Berlusconi ja Sarkozy, joiden sanaan voi luottaa kiperimmissäkin tilanteissa.

Takuiden on joka tapauksessa jollain tavoin olla kiinnittettyjä maan reaalitalouteen, eli tuotteisiin, palveluihin tai muuhun omaisuuteen. On hienoa, jos Suomi saa velkojensa vastineeksi puolellatoista miljardilla fetasalaattia, sillä tällä olisi suuri terveysvaikutus korkeasta verenpaineesta ja sepelvaltimotaudeista kärsivään Suomen peruskansaan. Jos fetasalaatin osuutta pienennettäisiin, ja vaikka vain puolella miljardilla otettaisiin taksijonoja, voisi tällä olla kannustava vaikutus julkisen liikenteen käyttöön eduskunnan uusien kansanedustajien keskuudessa.

Kreikan talouskriisi on nyt näennäisesti selätetty, mutta paljon on keskusteltu myös Euroopan talousalueen seuraavista ongelmatalouksista ja moral hazard –ilmiöstä, jossa valtiot voivat ylivelkaantua niin paljon kuin haluavat ja Euroopan Unionin talous- ja rahaliitto ehittää hätiin. Tässä olisi Suomella paikka myydä omaa harvinaislaatuisen korkean moraalinäkemyksen hallinan know how’ta.

Koska Kreikan pekastuskekkereissä on ollut silmäätekeviä kuin Tuksun häissä, voitaisiin Suomesta lähettää pari Seiskan toimittajaa kertomaan korkean moraalin toiminnasta ja näin voitaisiin ehkäistä muiden maiden kaatuminen vauraiden Euromaiden syliin. Opetusmateriaaleina voitaisiin käyttää vaikka toimittajien vastuullista alkoholitarjoilua kohuprinsessalle.

---

Kirjoittaja huomauttaa myös, että Suomen osuus ensimmäisestä Kreikan tukipaketista oli noin 1,5 miljardia euroa, ja paketin kokonaiskoko oli noin 110 miljardia. Toisessa tukipaketissa Suomi on mukana 1,4 miljardilla, kun euromaiden ja IMF:n tukipaketin kokonaiskoko on 109 miljardia. Toisessa tukipaketissa on mukana myös yksityiset rahoituslaitokset, jotka ovat pidentäneet Kreikan erääntyviä lainoja 135 miljardin edestä. Suomen osuus siis koko 354 miljardin potista on 0,8 prosenttia. Tämä pieni pikavippi lienee kuitenkin pieni hinta siitä, että vältetään suurten eurooppalaisten pankkien kaatuminen ja kansainvälinen regressio.

Kesälomaputki

Suomen kesän hehkuessaan kovimmillaan ja kesälomakauden sykkiessä, on vaarana, että lomailijoilta jää putki päälle. Tätä vartenhan on aikoinaan myös kehitetty lomaltapaluuraha, joka maksettiin, jos lomailijat palasivat työmaalle. Nykyisin lomaltapaluuraha maksetaan yleensä jo kesäkuussa, sillä luotetaan että raskaan työn raatajat palaavat sorviensa ääreen syksyllä kuitenkin.

Tässä piilee kuitenkin vaaran paikka, sillä olen itsekin huomannut, että olen lomalla muuttunut satunnaiskäyttäjästä huomattavasti täyspäiväisempään meininkiin. On helppoa tarttua tuotteisiin mihin kellon aikaan vaan, kun ei ole väliä kellolla, viikonpäivällä tai vuorokauden ajalla. Seuraavana aamuna ei tarvitse nousta oravanpyörään, vaan voi vaan ottaa rennosti, tasoitella edellisen päivän nautintoja. Samalla olen myös liusunut sekakäyttöön ja olen hakenut erilaisia tuotteita laajentaakseni tajuntaani.



Aamulla olen pahimpiin tärinöihin nappaillut Iisalmen Sanomia. Ensin ajattelin että kokeilen vain ystäväni kirjoittaman uutisen, jonka jälkeen oli pakko ahmia koko lehti. Erityisen koukuttavaa on huomata, että seuraavana aamuna ystäväni uutisesta kirjoitettiin pääkirjoituksessa, ja odotan jo innolla, koska Iisalmen sykkivän ydinkeskustan ja muotitalon läheisyyden parkkipaikkaongelma leviää lehden tekstaripalstalle. Mielestäni tämä lomalaiselle täysin sallittua ja lainatakseni suuren ajattelijan Teuvo Hakkaraisen sanoja: ”Lomalla saa olla ihan oma itsensä.”

Kovempaa kamaa halutessani olen vetänyt Suomen kuvalehteä ja pahimmissa vimmoissani jopa Apua ja Me-lehteä. Nämä eivät vielä ole kuitenkaan muuta kuin alkupaloja, joilla saa aamun mukavasti käyntiin. Todellisesta kovasta kamasta puhuttaessa voin tunnustaa että olen nauttinut Sofi Oksasen tuotannosta oikein kunnolla. Alkuviikosta vedin kokonaisen Baby Janen päivässä.

Tämän jälkeen halusin vähän erikoisempaa ja päätin narkata Juha Vuorisen Romaanikerjäläisen. Olin aiemmin opiskeluaikana kokeillut saman tuotteen johdannaista eli Juoppohullun päiväkirjaa, joka ei kuitenkaan kolissut. Romaanikerjäläinen puolestaan oli kovaa ja puhdasta kamaa. Otan varmasti Vuorisen blogin myös kevyeen viikonlopun viihdekäyttöön, kunhan taas arki koittaa.



Tämän jälkeen oli pakko saada taas lisää oota ja löysinkin kassin pohjalta puolittain kolutun Stalinin lehmät. ¬Aloin trippailemaan tämän kanssa, mutta en ole vielä malttanut päästää tuotetta loppumaan, sillä siinä on kaikki Oksaset jotka minulla on mukana, ja kaupunkiin on 25 kilometrin matka. Onneksi mukana on kuitenkin tavaraa aina klassikoista hyvän elämän oppaisiin ja viihteelliseen kirjallisuuteen.

Lomalla on hyvä olla keskellä metsää, kuunnella linnun laulua ja haapojen huminaa. Välillä puhdistaa lähde, lämmittää savusauna, grillata ja nauttia kamaa, johon ei arkena ole aikaa. Voi vaan ihmetellä ja odotella, että joku huippuälykäs sosiaalisen median supersankari, kommetoi tämäkin tekstin linkkausta facebookissa.