Kaikki alkoi toissa perjantaina työpäivän jälkeen, kun päätimme työkavereiden kanssa lähteä työpaikan lähellä sijaitsevaan paikalliskuppilaan kaljalle pohtimaan elämää, maailmankaikkeutta ja sen sellaista. Pienen spekuloinnin ja parin kaljan jälkeen esitettiin loistava idea hypätä Pasilan asemalta junaan ja lähteä laskettelemaan Tahko-vuorelle Nilsiään. Ensimmäinen ajatukseni oli: ”Nilsiään, mitä ihmettä?”. Olin viimeksi vieraillut Nilsiässä pelaamassa Nilsiän Pallo-Haukkoja vastaan yli 15 vuotta takaperin. Koska idea oli täysin absurdi ja mahdoton, olin heti messissä.
Tarkastimme aikataulut, ja otimme pari puhelua, jonka jälkeen asia oli kunnossa! Mökki oli varattu, mökkiin saimme kaljat iltaa ja aamiaisen sekä hissiliput seuraavaa päivää varten. Myös kyyti Siilinjärven juna-asemalta hoitui todella näppärästi taksikeskuksen kautta. Tarkastimme vielä junan lähtöajan ja kaikki oli valmista.
Jotain kuitenkin vielä puuttui ja päätimme suunnata junaan Alkon kautta. Matkan alkumetrit sujuivat hieman epäröivissä ja epäilevissä tunnelmissa. Kukaan meistä ei ollut mikään erityinen laskettelija, itse olin edellisen kerran ollut laskettelusukset jalassa ala-asteen hiihtoreissulla ja se ei ollut mikään erityinen menestys. Päätimme siis kaivaa esiin rohkaisumoukut, jotka oli pitkäripasesta haettu.
Kun Bacardi-pullosta oli puolet mennyt, näin parhaaksi käydä katsomassa meininkiä ravintolavaunussa. Savon maahan matkaavan lentävän kalakukon ravintolavaunu olikin jotain aivan ylivoimaisen hienoa. Kyseessä ei ollut mikään tavallinen ylihintaisia ja pahoja lihapullia myyvä ahdas koppi, vaan täysiverinen diskovaunu!
Diskovaunun oluiden ja matkarommin voimalle vedettiin normaalit perustumut ja Siilinjärvelle saavuttaessa aloimmekin pohtia kaikkien aikojen suomalaisia runoilijoita. Taiteilijoista tuli mieleen Göstä Sundqvist ja Juice vainaat, joiden alakuloisia ja itseironisia sanoituksia kiiteltiin ja kehuttiin oikein kilvan. Taksiin hypätessä olimme kuitenkin jo todenneet, ettei meistä irtoaisi tekotaiteellista mukasyvällisyyttä pienintäkään tirausta, joten päätimme keskittyä ydinosaamiseemme ja korkkasimme kaljat.
Kaljan siemailun lomassa keskustelimme laman vaikutuksista Nilsiän taksiautoilijoihin ja siihen, miltä tuleva kesä näyttää. Ei ilmeisestikään kovin hyvältä näyttänyt, mutta perille saavuttaessa mökki näytti sitäkin paremmalta! Tilaamamme kaljat oli nätisti jätetty mökin kuistille kylmään, aamiainen odotti jääkaapissa ja sauna oli lämmin. Ajattelin, voiko työviikko juuri paremmin loppua.
Saunomisen jälkeen päätin mennä pitkäkseni, sillä kohtuuton alkoholin määrä ja työviikko painoivat päälle kuin yleinen syyttäjä. Näin ei kuitenkaan koko porukkamme toiminut, vaan aamulla herätessäni suloisen yläsavolaisen auringon paisteeseen minua odotti ennalta odottamaton näky. Seurueemme kovakuntoisin taistelija Ellu oli nimittäin vieraillut illalla paikallisessa ja jatkoille oli tarttunut mukaan kuuluisia suomalainen liikemies!
Herrat olivat baarin sulkeuduttua juhlineet ja saunoneet koko yön, sillä nuori bisnesnero oli juuri tehnyt 12 miljoonan euron diilin, ja sitä tuli juhlia. Korostaakseen miehisyyttään ja osoittaakseen lamankaatotalkoiden onnistuneiksi miehet olivat alasti aamupalalla puhuen tulevista bisnesmahdollisuuksista!
Tunsin hiljaa sisälläni olevani onnellinen, sillä koko episodi todisti, etteivät ituhipit ole pystyneet kaikkea sentään pilaamaan. Edelleen on voimassa saunan ja viinan voimalla tehtävät suuret kaupat ja niiden asian mukainen juhlistaminen sekä inhimillinen alastomuus. Kekkosen, tuon kansakuntamme tumupäällikön perintö elää edelleen voimakkaana.
Nuori tiikeri esitteli itsensä ja jatkoi: ”Hei me aiotaan saunoa ja vetää tumua koko päivä. Ota hei vaatteet pois, ja tule saunaan, niin mä kerron miten hoidetaan kunnolla fyrkkaa!” Koska olin koko yön nukuttuani selvinnyt huomattavasti, päätin vetäistä aamupalaksi kunnon kaurapuuron, lasin tuoremehua sekä Laproigh’ta. Aamiaiseni keskeytti kuitenkin Ellu, joka tuli juttelemaan äärettömistä mahdollisuuksista, joita suomen tule ykkösliikemies oli hänen eteensä lyönyt.
Aloin ihmetellä missä Suomen talouden tuleva toivo on ja kysyin Ellulta asiasta. Ellu otti hörpyn Karhustaan ja vastasi: ”Se nukkuu saunassa.” Vastasin kaurismäkimaisella tyyneydellä: ”Jätit sitten sinne sen?”. ”Jep!”, Ellu vastasi.
Jotta olisi jotain mitä odottaa, tarina jatkuu...
