Note to myself: no fuck ups

Yksinelämisessä on todella loistavaa, ja olen todella tyytyväinen siihen, että voi mennä ja tulla ilman kotiintuloaikoja, ei tarvitse kuunnella urpoja mielipiteitä tai pohtia sitä minne sukat tulisi oikeaoppisesti laittaa. Kuitenkin huomasin viime sunnuntaina erää todellisen porsaanreiän siinä, että omistaa asunnon yksin ja pitää sitä yksin linnanaan. Tämä järjestely nimittäin mahdollistaa todelliset major fuck up-tilanteet.

Vietin loistavan ja rentouttavan viikonlopun Iisalmessa ja tulin iltajunalla takaisin Helsinkiin. Juna oli tietenkin VR:n best practisejä noudattaen puoli tuntia myöhässä, ja saavuin Helsingin rautatieasemalle iltakymmenen aikoihin. Otin Elielin aukiolta bussin kotiin ja saavuin kotiovelle. Aloin kaivamaan avaimia laukustani, ja koska laukku oli kovasti täynnä, ei avaimia tahtonut ensiksi löytyä. Pohdin vielä mielessäni, että olisipa hauska jos olisin unohtanut avaimet jonnekin, sillä en koskaan unohda avaimiani.

Kun olin hetken etsinyt avaimia totesin, ettei näitä löydy, menin takaoven kautta sisään, sillä tämän oven saa auki ovikoodilla. Sisälle rappukäytävään päästyäni päätin purkaa matkalaukkuni, sillä ehkä olin laittanut avaimet sinne. Kun olin purkanut äidin lähettämät metsänherkut ja karjalanpiirakat, sekä vaatteet porstuan lattialle, totesin, ettei minulla ollut kotini avaimia.

Otin vastoinkäymisen zeniläisen rauhallisesti, sillä Ylä-Savon raikas ja leppoisa elämä oli puhaltanut sisimmistäni stressin ja murheen, eikä pienen pieni vastoinkäyminen voinut millään saada minua tolaltaan. Katsastin ilmoitustaululta huoltoyhtiön numeron ja soitin sinne. Reipas ja työstään nauttiva nuori päivystäjä kertoi, että soittaa huoltomiehelle ja hän tulee avaamaan oven.

Noin kymmenen minuuttia edellisestä huoltomies soittaa ja kertoo, että hän on täysin väärällä puolella kaupunkia, ja paikalle pääsy kestää noin 25 minuuttia. Tämän lisäksi oven avaus pitäisi maksaa käteisellä, eikä lasku kelpaa. Kello alkoi olla jo pian yksitoista, jouduin lähtemään pankkiautomaatille, sekä tämän lisäksi vielä odottamaan lisää, että pääsisin omaan kotiini. Aloin tässä vaiheessa pikkuhiljaa päästä takaisin pääkaupungin sykkeeseen, sillä stressitasoni alkoi kohota sitä mukaa kuin illan seikkailu eteni.

Kävin kuitenkin reippaasti pankkiautomaatilla ja lopulta myös huoltomies tuli avaimien kanssa. Hän sovittin avaimen avaimen reikään ja totesi: ”Niin sinulla on tuo turvalukko.. Siihenhän minulla ei ole avaimia.” Huoltomies soitti vielä toimistolleen, josta varmistettiin, ettei turvalukkoa saa auki.

Kello oli yli yhdentoista, olin varmistanut, etten pääse kotiin yöksi ilman avaimia, metsänherkut sulivat matkalaukussa ja tilanne näytti hieman mutkikkaalta. Tarvitsin siis ensimmäisenä yöpaikan ja avaime, paras vaihtoehto olisi tietenkin päästä kotiin yöksi, joten päätin ottaa taksin työpaikalle ja hakea avaimet sieltä, sillä olin varma, että olin jättänyt ne sinne. Tarvitsin myös back up plänin ja tätä varten soitin kaverilleni taksia odotellessa.

Puhelin hälytti pitkää, jonka jälkeen puoliuninen ääni toisessa päässä vastaa: ”Haloo?”. Kysyin tietenkin ensimmäiseksi, ettei kaverini ollut nukkumassa, ja sain vastauksen: ”Olin just kyllä menossa..” Selitin tilanteeni, ja kerroin, että jos avaimia ei löydy työpaikalta, tarvitsisin paikan johon kallistaa pääni edes hetkeksi. Pitkän hiljaisuuden jälkeen tuli kysymys jota olin kovin odottanut: ”No haluaisitko sitten tulla mun luo?”. Vastasin myöntävästi.

Taksi tuli nopeasti ja ajoimme työpaikalleni. Kaivoin kulkukorttini ja näppäilin koodini lukijaan. Punaista. Toistin saman tempun useaan otteeseen erioville, jonka jälkeen todella uskoin, ettei ole tarkoitettu, että keskellä yötä tehtäisiin töitä. Tai minun tapauksessani haettaisiin kotiavaimia toimistolta.

Soitin uudelleen kaverilleni ja sovin että jatkan matkaa hänen luokseen. Sain myös tuliaiset väliaikaismajoitukseen jääkaappiin ja pakastimeen, joten iltani oli pelastettu. Tosin tässä vaiheessa vuorokausi oli juuri loppumassa, eikä aamun palaveriin ollut enää kovin montaa tuntia aikaa.

Kaiken kaikkiaan sain omalla pienoisella huolimattomuudellani sotkettua tilanteeseen useita eri tahoja, lyhennettyä hyvätahtoisen ihmisen yöunia ja oman juuri hyvin levänneen sieluni levottomaksi. Tämä kaikki sen takia, että asun yksin, enkä ole vienyt vara-avaimia esimerkiksi kilometrin päässä asuvalle kaverilleni.

Pääsin lopulta maanantaina kotiini, sillä avaimet olivat työpöydällä papereiden alla, jonne ne olivat jääneet perjantaina, kun riensin kovalla kiireellä viimeisestä palaverista junaan. Mieluummin kuitenkin kirjoitan itselleni muistilapun, jossa muistutetaan, ettei kannata ryssiä, kuin hankin postimyynnistä morsiamen availemaan ovia.

Marraskuu – lempikuukauteni <3

Tanelin maailma on tullut takaisin, toivottavasti tällä kertaa jäädäkseen. Tapasin muutama viikko sitten junassa entisen työkaverini, piinkovan yritysvalmentajan ja kirjailijan, joka kyseli miksi en ole kirjoittanut enää blogiani. Kerroin, että olen ollut liian pitkään kirjoittamatta, joten uuden jutun pitäisi olla huippuhyvä. Olen ollut kuin täydellistä aaltoa odottava surffaaja, joka lopulta lähtee rannalta kokonaan, pakenee vuorille, ja pohtii milloinkahan loistoaalto olisi tulossa. Päätin kuitenkin, että nyt on aika go with the flow, ja puhaltaa eloa blogiini.

Marraskuussa rannat ja elävät aallonharjat tuntuvat kaukaisilta, vaikka monessa yhteydessä marraskuuhun liitetään kivoja ja piristäviä asioita. Viime viikolla töihin mennessäni bussikuski kuunteli todellista hyvänmielen radiokanavaa, jossa soitettiin ensin Pekka Ruuskan Rafaelin enkeli, eikä hervottamat bileet loppuneet siihen, sillä riehakasmeininki jatkui Miljoonasateen Marraskuu-biisi-aiheisella tietovisalla. Kyllä siinä väsyneimmänkin työmatkaajan mieli piristyy, kun aamu alkaa tällaisella ilottelulla.

Marraskuuhunhan liittyy perinteisesti myös mukavia juhlia kuten pyhäinmiestenpäivä. Tällä en tarkoita amerikkalaisten riehakasta kurpitsajuhlaa, jossa kysellään karkkien tai kepposten perään ja pidetään hauskaa koko perheen voimin. Puhun siitä raskaasta juhlasta jossa muistetaan vainajia, ja lauletaan raskassoutuisia virsiä ja hiljennytään. Hiljaa tuvan nurkassa nököttäminen on aivan luonnollinen tapa kunnioittaa ja muistaa niitä menetettyjä ystäviä ja perheejäseniä, jotka kuolema on jo korjannut.

Loppukuusta alkaa jo kovalla tohinalla jouluun valmistautuminen. Radiosta kajahtaa hilpeän veikeät klassikot kuten Sydämeeni joulun teen Vesa-Matti Loirin tulkintana, joka melankolisuudellaan saa rautatieaseman kiviukotkin hirttäytymään. Kauneimmissa joululauluissa todetaan riemujuhlan hengessä: ”hetken kestää elämää, sekin synkkää ja pimeää.” sekä lauletaan kuolleesta varpusesta, jolla ei ole ruokaa jouluaamuna.

Pikkujoulukausi alkaa myös marraskuussa, työpaikkojen, oppilaitosten sekä yhdistysten yhteiset tapahtumat, joita odotetaan kuukausia ennen h-hetkeä ja joista vaietaan kuukausiksi d-dayn jälkeen. Kuka vielä kehtaa väittää, että marraskuu olisi pimeä ja ankea aika vuodesta? Sehän on täynnä iloa ja suomalaista riehaantunutta karnevaalitunnelmaa!

PS. piinkovan yritysvalmentajan Mikko Ojasen uusimpaan kirjaan voi tutustua täältä.

BB2009

Viime sunnuntaina Big Brother taloon marssi uusia asukkaita, ja minua jäi kovasti mietityttämään silikonibeibe BB-Iidan motiviit taloon menemiselle. Ohjelmaa seuratessani olen antanut itseni ymmärtää, että monien kilpailijoiden päällimmäinen talossaolon tarkoitus on päästä Maikkarin yöcahtin juontajaksi tai bileisännäksi Jyväskylän Kharmaan.



Iida on toiminut menestyvänä chat-juontajana valtakunnan verkossa, joten mitä saavutettavaa hänellä enää on? Uskon, että Iida haluaa ottaa uuden askeleen urallaan ja päästä käsiksi siihen mammomaan ja maineeseen mitä 7 päivää ja OHO-lehti voivat tarjota. Hänen mielissään siintänee Seiskan maksamat yltiöpäisen miellyttävät Rhodoksen matkat yhdessä Matti Nykäsen ja Mervi Tapolan kanssa. Puhumattakaan niistä mahdollisuuksista mitä Iltasanomat ja Iltalehti voivat tarjota. Voi hyvinkin olla, että ensi keväänä pääsemme seuraamaan juttusarjaa siitä kuinka Iida pääsee jälleen rantakuntoon kolmessa viikossa!

Big Brother on tänä vuonna tarttunut myös vakavaan yhteiskunalliseen ongelmaan, osoittamalle akateemisille työttömille peruskalliota varmemman loppusijoituspaikan. Helsingin Mensan puheenjohtaja Esa A ja joku uusi joensuulainen Keke ovat molemmat korkeasti koulutettuja, ja vailla parempaa tekemistä kuin BB-talossa asustaminen. Jos Big Brotherista tuotannosta tehtäisiin jatkuva, ratkaistaisiin samalla nuorten asumisongelmia sekä saataisiin työnhakijoita aktivoitua Työvoimatoimiston koulutuksia tehokkaammin.

Korkeasti koulutettujen esiinmarssi suomalaisen viihdemaailman terävimpään kärkeen on suorastaan ilahduttavaa, sillä tuulipukukansalle tarjotaan älykästä viihdettä ainaisen kymppitonnin ja Kari Salmelaisen pöhöttyneen naaman sijaan. Tämän lisäksi tämä avaa nuorille aivan uusia uramahdollisuuksia. Toivoisinkin, että jatkossa opintojen suunnitellussa sekä yliopiston urapalveluissa otettaisiin huomioon BB-talon tarjoamat vaateet.

Kieltämättä omaakin mieltä hivelee ajatus muutaman kuukauden kreisibailaamisesta ilman sähköpostia, puhelinta ja liian pitkiä työpäiviä. Harmi vaan, ettei chat-juontajan tai bile-emännän ammatti ole aiemmin tullut mieleen.

Taloudessa on oltava tilaa etiikalle

Tämän kertainen teksti syntyi vastineena ystäväni pääkirjoitusosastoon kirjoitettuun tesktiin Iisalmen Sanomissa 6.10.2009.

Toimittaja Turusen teksti pitää sisällään vissin totuuden siitä, että kauppatieteiden opintoihin tulisi sisällyttää eettisiä kursseja sekä voitontavoittelua laajempaa katsontakantaa talouden temmellyskenttään. Ajatus on kummunnut esiin myös Yhdysvalloissa, joka on puutteistaan huolimatta dynaamisen talouden mallimaa.

Niin nykyisen globaalin finanssikriisin kuin vuosituhannen alussa velloneen Enron-skandaalin syynä pidetään järjestelmän pettämistä: yksittäisille toimijoille oli luotu kannusteet, jotka kannustivat toimimaan vastoin lakeja ja yleisesti hyväksyttyjä normeja. Tosin on mielestäni vastuutonta syyttää globaalista finanssikriisistä pelkästään ”nuoria leijonia” ja heidän lainanantoaan, sillä Amerikassa leimahtanut sub-prime kriisin perimmäinen syy oli ylivelkaantuneet kuluttajat, jotka lainasivat enemmän kuin tienasivat.

Mitä tulee Tommin esille tuomiin näkemyksiin Milton Friedmanista, tulisi pitää kirkkaana mielessä, että voitto on yrityksen ensisijainen tehtävä. Ei tosin ainoa yhteiskunnallinen vastuu, mutta silti se on ainoa keino tuottaa tehokas organisaatio ylijäämän tuottamiseen. Ongelma ei sinällään olekaan yritysten tehtävässä, vaan pikemminkin siinä miten yrityksen tuottama ylijäämä jaetaan sen sidosryhmien kesken oikeudenmukaisesti. Tätä pohdittaessa, voisi monessa otteessa olla käyttöä eettisyydelle.

Pohdittaessa post-sub-prime ajan talouden järjestämistä ei tulisi asettaa talousliberalismia ja oikean ja väärän erottamista vastakkain. En pidä uusliberalismia tai vapaata taloutta kirosanana, vaikkakaan en usko verojen täydelliseen poistamiseen tai vahvin voittakoon –periaatteeseen.

Kapitalismin mallimaassa Yhdysvalloissa on ajauduttu tiukentamaan finanssivalvontaa, ja olemme nähneet jo ennen kuulumattomia tekoja valvonnassa, kun Yhdysvaltojen suurimmat pankit joutuivat avaamaan taseensa valtionhallinnolle stressitestien yhteydessä. Näkemykseni mukaan talouden tulisi saada riittävä vapaus kasvaa ja kukoistaa rankaisuvallan omaavan tahon valvoessa lainsäädännön avulla. Lainsäädännön rooli ei saisi kuitenkaan olla taloudellisen kasvun este tai hidaste.

On muistettava, että taloudessa tulee olla tilaa riskinotolle, yrittämiselle sekä ylijäämän maksimoimiselle, sillä nämä luovat työpaikat, julkisten palveluiden rahoituksen ja määrittävät elintason. Uudessa dynaamissa ja liberaalissa taloudessa on tilaa, ja tuleekin olla, tilaa eettiselle ajattelulle.

Ajanhallintaa

Tällä hetkellä kaikkein arvokkain resurssini työelämässä on aika. Asiantuntijatyössä tarvittavaa osaamista ja kokemusta on mahdollista ja suhteellisen helppoa kasvattaa, mutta tunteja ja eritoten pirteitä ja tehokkaita tunteja vuorokauteen on hankalaa saada lisää. Tämän vuoksi ajan jakaminen eri tehtävien välille on pitkälle priorisointia omien toiveiden ja velvollisuuksien välillä.

Talouselämän numeron 29/2009 ansiokkaassa jutussa aamun tehoajasta Jyväskylän yliopistossa työskentelevä sosiologi Timo Anttila kertoo, että ihmisten aika on saastunutta. Ihmisten ajankäyttöön liittyy paradoksi siitä, että vapaa-aikaa on enemmän kuin koskaan, mutta ihmiset ovat kiireisempiä kuin koskaan. Vapaa-aikaa saastuttaa, se ettei työpäivän loppumisen ja vapaa-ajan alkamisen välinen ero ole yhtä selkeää kuin ennen ja työpäivän jälkeen joudutaan hoitamaan vielä työasioita.

On täysin totta, että on huomattavasti pienempi kynnys hoitaa viimeiset kaksikymmentä tekemättä jäänyttä asiaa vielä tehtaan pillin vihellyksen jälkeen, varsinkaan kun joustavan työajan työmaalla pillin vihellystä ei kuulu. Samoiten illalla kynnys ottaa työkone esiin ja tarkistaa sähköpostit sekä vastailla niihin on arkipäivää.

Vaikka opiskellessa tein opintoja kohtuullisella aikataululla, työskentelin opiskelujen ohessa osa-aikaisesti sekä osallistuin opiskelijatoimintaan, ei missään vaiheessa ollut niin kiire etteikö keskellä viikkoa olisi voinut käydä tuopillisella. Myöskään aamuluennon väliin jättäminen ei ollut laisinkaan poissuljettu vaihtoehto. Voin väittää, että jos nyt jättäisin aamuksi sovitun asiakaspalaverin väliin, ei selitykseksi riittäisi se, etten kerennyt paikalle. Monen palaverin/luennon/demon/kokouksen/minkävaan päällekäin meneminen ei aikuisten maailmassa toimi samanlaisena ass coverina.

Kiire ei mielestäni ole tekosyy blogin päivitysfrekvenssin pitenemiseen tai lenkin laiminlyömiseen, sillä onhan kummempia töitä tekeviä blogisteja jotka juoksevat huippuaikoja maailman maratoneilla ja vierailevat välillä myös triathlon-kisoissa. Kiire on sen sijaan itseaiheutettua, näkökannasta johtuva täysin ei käsinkosketeltava tila.

Sosiologi Anttila viittaakin kiireen kohdalla amerikkalaiseen termiin yuppie kvetch, juppien kitinä, joka aiheutuu siitä, että kiireellisyydellä pönkitetään monesti myös omaa tärkeyttä, sillä tärkeillä ihmisillä on kiire. En pidä itseäni oikein kunnollisena juppina, kitisijänä sen sijaan olen kovimmasta päästä.

Kitinän sijasta on tietenkin mahdollista panostaa omaan time managementiin, sillä onhan sanomattakin selvää, että hyvinvointivaltion turvaamisen ensimmäinen askel on sen rahoittaminen. Tästä painavasta vastuusta huolimatta Pöystin ratkaisu siirtyä työvoimatoimiston asiakkaaksi ja lähteä Goalle Pasila-sarjassa kirvoittaa aina hymyn suunpieleen.

Suomen naiset

Raamatun mukaan nainen on luotu Aatamin kylkiluusta, ja tämähän täysin absurdi väite kunnon telaketjufeministien mielestä, sillä eihän naisen olemassa olo voi missään tapauksessa olla miehestä riippuvainen. Tänään näin lauman suomalaisia naisia, jotka todistivat omilla tekemisillään, etteivät ole millään tavoin riippuvaisia toisen sukupuolen vastineistaan, kun olin todistamalla sateisella Olympiastadionilla Suomen naisten maajoukkueen toista voittoa EM-kisoissa.

Naisten ottelu oli viimeisen päälle viihdyttävä, eikä Suomen miesten maajoukkueelle tuttua paniikkia, pelkoa ja epätoivoa ollut todettavissa pelissä eikä katsomossa! Suomen naiset pitivät palloa, veivät kaksinkamppailut ja määräsivät täysin ottelun tahdin. Liekö sitten naiset ottaneet mallia isoäideistään, jotka ovat Karjalan evakkoina tuoneet mukanaan kuusi lasta sekä lehmän ja rakentaneet Suomen uudestaan suolle, sillä välin kun miehet ovat yrittäneet pitää puoliaan ylivoimasta vastustajaa vastaan.

Miesten maajoukkuetta vaivaa ikuinen eppunormalisoituminen, joka johtaa tilaan, jossa nyyhkytetään pimeässä masentuneena, kun mikään ei taaskaan onnistunut. Naiset puolestaan vetivät tänään iloisten sambarytmien tahdissa, ja vaikka orkesteri taisi olla Veikkauksen ostama, oli ilme kentällä ja katsomassa täysin erilainen.

Olympiastadionille oli vesisaateesta huolimatta tullut 16000 katsojaa, jota voidaan pitää kunnioitettavana. Pidän kuitenkin oletuksena, että sporttiset mimmit märissä paidoissaan pitämässä hauskaa kiinnostaa enemmän kuin streoideja täyteen pumpatut hampaattomatomat kanadalaiset jäällä hakkaamassa toisiaan puukepeillä!

Lauantaina pelataan Suomen alkulohkon viimeinen peli, jossa vastaan asettuu Ukraina. Kannustakin kaikki kynnelle kykeniviä kannustamaan Suomi lohkovoittoon. Suomalainen jalkapallokulttuuri on kuitenkin helppoa, sillä se koostuu kahdesta pääelementistä: rytmikkäästä taputuksesta sekä tuomarin virheille buuauksesta.

Kesän parhaat

Vaikka hellepäivät hellivät vielä suomalaisten sieluja, listaan Tanelin maailman tämän kesän huippujutut.

5 Kesä-Helsinki
Helsinki on todella kaunis kesäkaupunki. Huolimatta siitä, että niin myös Turku, Pori, Jyväskylä, Suomussalmi, Rovaniemi, Lahti ja kaikki muutkin Suomen kaupungit Pieksämäkeä lukuun ottamatta, kesäisessä Helsingissä on todellista taikaa.

4 Uusi asunto
Mikäpä piristäisi paremmin aamulla herätyskellon soidessa kuin tieto valtavasta velkataakasta, joka asunnon hankinnasta on langennut maksettavaksi? Laatikoiden purkaminen ja tavaroiden järjestely auttaa myös vapaa-ajan käytön aikatauluttamisessa, sillä näiden askareiden parissa ei tarvitse pohtia vaihtoehtoista tekemistä.

3 Suomimatkailu ja mökkielämä
Kesälomalla toteuttamallani Suomen kiertueella koetiin monia hienoja kokemuksia. Mökillä tunsin olevani suurempaa jatkumoa, kun sain mahdollisuuden osallistua metsäläisen karaistumisriittiin paistamalla muurinpohjalettuja vesisateessa itikoiden syödessä.

Lettujen paistaminen vesisateessa hyttysten syödessä on mukavaa vastapainoa toimistotyölle.

Vaikka säät eivät suosineet ja lettujen kääntäminen ei onnistunut samalla tavoin kuin äidiltäni, on mökkeily kuitenkin loistavaa puuhaa savusaunoineen ja Skippo-peleineen. Suomen turneella koettiin myös hämmentäviä hetkiä Jyväskylässä karaoken parissa sekä loistavaa piknik-chillailua Pori Jatseilla.

Brittitähti Duffy veti keikan Pori Jazzeilla.

2 Falkenbergin taistelu
Alkukesästä käytiin ankara selviytymistaistelu Falkenbergissä Lounais-Ruotsissa, kun satakunta Suomen jalkapallomaajoukkueen kannattajaa oli majoittunut paikalliselle leirintäalueelle. Olimme lähteneet poikaporukalla seuraamaan nuorten EM-kisoja, joihin Suomikin oli selviytynyt. Ottelut pelattiin Halmstadissa ja Göteborgissa, ja itse kerkesin välissä pistäytymään myös Kööpenhaminassa.

"Mä olen niin lost!"

Taistelusta selvittiin ehjin nahoin, vaikkakin kokemus suuren jäljen sieluun. Pelillisesti kisat eivät olleet suuri menestys, mutta suomalaiselle jalkapallokulttuurille voi nostaa peukun ja siteerata A-maajoukkueen entistä päävalmentajaa Antti Muurista: ”Eteenpäin on menty.”

Forza-Peekoon kannatusryhmä ennen maajoukkueen koitosta.

Suomen maajoukkueen kannattajia ottelussa.

1 Ranskan Rivera
Côte d’Azur toimii aina! Kesälomareissun kohteina olivat Nizza ja Cannes, joista ensin mainitussa olinkin jo vieraillut. Jälleen Välimerellä käydessä vahvistuivat epäilykseni, että ihminen on oikeasti luotu huomattavasti lämpimämpään ilmastoon kuin mitä Suomella on tarjota.

Hang in there!

Nizzan upea rantaviiva.

Nizzan pieniä katuja. Aitoa ranskistunnelmaa.

Nizzassa oli käynnissä Petankin EM-kisat. Tarkempaa tietoa voittajista en saanut.

Lisäksi suosittelen lämpimästi seuraavia aktiviteettejä:

Veikkausliiga
Suomalaista jalkapalloilua voi kuvata kuin suomalaista miestä. Se on hieman kömpelöä, hyväntahtoista ja intohimoa siitä on vaikea löytää, kuitenkin se on oikein viihdyttävää parin oluen kanssa hyvässä seurassa nautittuna.

Kesähäät
Häät ovat mitä loistavimpia juhlia, joissa tunnelma on aina miellyttävän letkeä. Jos et ole saanut kutsua kesähäihin vielä, ei kannata lannistua, sillä häitä on helppo löytää seuraamalla merkillisiä sydän-kylttejä, joita tienpientareet ovat pullollaan.

Hellepäivät
Näin elokuussa vielä auringon porottaessa tulee ottaa kaikki irti auringosta! Perinteisen joululaulun mukaan: ”Hetken kestää elämää, sekin synkkää ja ikävää.” Joten nyt on syytä nauttia auringon valosta ennen syksyn synkkyyttä.

Tuoreet kasvikset
Nyt ovat torit pullollaan mansikoita, herneitä, uusia perunoita, kukkakaaleja, kantterellejä, porkkanoita, sipuleita ynnä muita loistavia loppukesän herkkuja. Näistä mitä parhaimpia kombinaatioita, joita voi maistella yhdessä erilaisten kuolleiden eläimien kanssa.