Joulusatu 2012

Istuin sosiaalisen median konsultin luennolla, ja silmäni meinasivat painua kiinni. Luennoitsija kertoi tulevan joulun trendeistä sosiaalisessa mediassa. "Tulevana jouluna tullaan news feedeissä näkemään paljon tonttulakkeihin puettuja Mirjamin Päivänpaisteita ja Osku Kaspereita toivottamassa hyvää joulua. Tämän lisäksi aaton jälkeen postataan jo aiemmin kovaan suosioon nousseita hiihtoon liittyviä päivityksiä. Näyttäisi, että sosiaalinen media onkin harhaanjohtava termi tämän trendin vahvistuessa, sillä kyseessä on pikemmin henkilökohtainen albumi, kuin perinteisesti koettu media..." Luennoitsijan ääni sammaloitui korvissani, ja silmäni painuivat väkisin kiinni, kun yritin kuunnella luennoitsijaa. Lopulta nukahdin.

Säpsähdin hereille, kun lyhyt parrakas mies tökki minua harjanvarrella olkapäähän. Koko sali oli meitä lukuunottamatta tyhjä ja valot oli jo sammutettu. Katselen miestä ja mietin mielessäni, että hänen partansa on kasvanut hieman liian pitkäksi ollakseen Kallion trendikäs hipsteri, kuitenkin hänen vaatetuksensa on sen verran omalaatuista, että ajattelen hänen elävän allonharjan muodin mukaisesti. "Sinun pitää mennä", hän sanoo. "Selvä", vastaan ja kerään paperini laukkuun. "Tänne päin",  hän jatkaa ja avaa minulle oven. Ihmettelen miksi mies, joka vaikuttaa eteerista rockia kuuntelevan ja kääpiön sekoitukselta, haluaa ohjata minua niin voimakkaasti, mutta ajattelen sen johtuvan siitä, että hälytykset on menneet jo päälle ja hän haluaa varmistaa, ettei Securitaksen väen tarvitse tulla turhaan käymään.

Astun ulos miehen osoittamasta ovesta ja päädyn käytävään, jossa minua odottaa yllätys. Edessäni seisoo joulupukiksi pukeutunut mies ja hymyilee. Hymyilen väistämättä takaisin, vaikka samalla yritän keksiä missä kulkee hänen naamarinsa kuminauha. En ennätä kauaa ihmetellä kostyymiä, kun hän sanoo: "Minun on näytettävä sinulle jotain". Olin huomattavasti piristynyt torkuista, ja koska iltapäiväni näytti vapaalta, päätin että pitäähän nyt pukkia uskoa.

Astumme ulos rakennuksesta, ja ulkopuolella seisoo reki sekä muutama poro järsimässä jäkälää kangassäkistä. Onpas omistaunut kaveri ajattelen ja katson häntä kysyvästi. "Hyppää kyytiin", joulupukiksi pukeutunut mies sanoo. Koska äitini ei ole koskaan kieltänyt minua hyppäämästä vieraiden miesten rekiin, ajattelin että tämähän on hauska juttu, ja menin istumaan porontaljoille. Turvallisuuden tunnettani lisäsi myös tietoisuus siitä, ettei mies tarjonnut yhtään karamelliä tai muutakaan huokutuksia. "Touhukas! Hyppää jalaksille!", Hän sanoi ja kääpiöhipsteri toimi ohjeiden mukaisesti.

Turvallisuuden tunteeni katosi kuitenkin välittömästi, kun lähdimme matkaan. Mies käskytti porojaan ja ne ampaisivat valtavaa vauhtia liikkeelle. Maisemat vilisivät silmissäni kunnes ne muuttuivat vaan kirkkaaksi valomössöksi enkä voinut havainnoida missä olimme.

Hetken matkattuamme aloin saada selvää ympäristöstä. Ilma oli lämmin ja ympärillä näkyi apinanlehtipuita sekä savimajoja. Riisuin villakangastakkini, sillä se oli aivan liikaa kyseiseen ilmastoon. "Miten?", änkytin ja tuijotin silmät selällään punanuttuista miestä. Hän hymyili ja iski silmää vastaamatta mitään.

Hetken päästä hän sanoi: "Nyt olemme perillä." Hän hyppäsi pois reestä, ja ojensi ison säkin nuorelle komealle miehelle, joka ratsasti valkoisella jääkarhulla ja piti kruunua päässään. Olen paljon nähnyt elämässäni, mutta tämä näky sai minut pohtimaan tulisiko minun siirtyä terveellisempään ruokavalioon ja keskittyä enemmän kehon ja mielen hyvinvointiin. Hieraisin vielä silmiäni ja totesin ettei kyseessä ollut hallusinaatio.

Muutaman sanan vaihdettuaan punaisiin pukeutunut mies tuli luokseni ja kertoi: "Hän on jouluprinssi, joka asuu joulumaassa korvatunturilla. Hän auttaa minua näinä vaikeina aikoina täällä Afrikassa. Halusin tuoda sinut tänne, sillä täällä on käsinkosketeltavissa todellinen joulunhenki. Sosiaalisen median trendit eivät tunnu juuri miltään, kun todella näkee sen onnen minkä nämäkin köyhyydessä elävät lapsukaiset saavat muutamasta pienestä lahjasta, ja maukkaasta jouluateriasta." Olin vielä aivan liian pyörällä päästäni kommentoidakseni mitään järkevää, joten sanoin vain miettiväisesti: "Aivan."

Katselemme toimitusta hetken, kunnes joulupukiksi epäilemäni mies kysyy jouluprinssiltä: "Missä jouluprinsessa on?". Hän kääntyy ja ihmettelee samaa, joten pukki kysyy asiaa myös lapsilta. He osaavat auttaa punanuttuista herraa, mutta uutiset joita heillä on kerrottavana, ei ole joulupukille mieluisaa kuultavaa. Pahansuovat kannibaalit olivat ottaneet jouluprinsessan vangiksi, sillä hänellä ei ollut riittävästi lahjoja jaettavaksi, koska joulupukin täydennyskuorma oli vielä matkalla.

Lähdemme täyttä vauhtia kohti paikkaa, johon paikalliset osoittivat. Kun saavuimme opastetulle sijainnille, oli vastassamme epämieluisa yllätys: Kannibaalien kylää vartioi häijy lohikäärme, joka kysyi kulkukorttia kaikilta tulijoilta. Jos sellaista ei ollut lohikäärme, George nimeltään, puhkuisi tulta pitääkseen tunteilijat loitolla. Ajattelin tämän olevan ihan näppärää, sillä ihmissyönti ei monissa piireissä globaalissa maailmassa ole sellaista toimintaa, jolle halutaan kohtuuton määrä epämieluisaa julkisuutta.

Mietin lohikäärmevartioinnin mahdollisuutta perinteisen dynamiitilla harjoitettavan ryöstökalastuksen ja aarniometsien hakkuiden yhteydessä. Päätinkin kysyä asiasta lohikäärmeeltä, joka tuntui perusbyrokraattina olevan halukas keskustelemaan lohikäärmevartioinnin prosessista sekä saatavuudesta. Kysyin monia tarkentavia kysymyksiä, jolloin lohikäärmeen huomio keskittyi kokonaan minuun, ja jouluprinssi pääsi ratsastamaan sisään jääkarhullaan.

Sillä välin kun osoitin aitoa kiinnostusta lohikäärmeen työhön, jouluprinssi ratsasti kylään, jossa jouluprinsessa oli padassa, ja pahansisuiset kannibaalit tanssivat padan ympärillä. "Kuulkaa!", Jouluprinssi huusi ylväästi. "Päästäkää jouluprinsessa vapaaksi, minulla on mukanani suomalaista eettisesti kasvattettua joulukinkkua sekä luomulanttulaatikkoa. Palan painikkeeksi on pienpanimoiden harvinaisia luomuoluita! Nyt ei kannata syödä jouluprinsessaa, sillä se lasketaan tuhmailuksi, ja teiltä jää nämä upeat lahjat saamatta!", hän julisti ja ravisti pukilta saamaansa pussia.

Hetken pohdittuaan kannibaalit totesivat, että eettisesti kasvatettu liha on kyllä hyvää, ja se maistuu varsinkin jos päälle levittää punavuorelaisesta pienliikkeestä ostettua luomusinappia, joka on tehty äärimmäisen harvinaisista madagasgarilaisista sinapin siemenistä. Kannibaalit totesivat myös, että onhan lahjoja kiva saada, koska köyhässä Afrikassa lahjoja ei aina saa niin paljon. Tämän järkeilyn suoritettuaan kannibaalit vapauttivat jouluprinsessan ja pahoittelivat tapahtunutta. Kannibaalit myös kertoivat, etteivät ole aidosti pahansuopia, nyt vaan edellisestä ateriasta oli kulunut tovi ja verensokeri oli päässyt laskemaan liian alhaiseksi. Jouluprinsessa totesi asiaan, että ei mitään sattuuhan näitä, ja riensi jouluprinssin jääkarhun selkään.

Kun jouluprinssi ja -prinsessa palasivat kannibaalien kylästä olin edelleen keskustelemassa lohikäärmeen kanssa vartiointimahdollisuuksista. Olin varma, että lohikäärmeen käyttö olisi edullisempaa kuin perinteisten vartiointiliikkeiden. Lohikäärme oli myös selvästi otettu siitä, että hänen työhönsä kiinnitetään huomiota, ja hän totesikin, että ei pidä niistä ennakkoasenteista, jotka ovat vuosisatojen saatossa syntyneet satujen ja tarinoiden avulla. Hän teroitti, että kyseessä on kuitenkin vain työ, joka on jonkun tehtävä, eikä ollut sisimmiltään sisimmiltään häijy, vaan se oli ainoastaan työtuoma rooli. Erityisesti joulun aikaan lohikäärme kärsi viattomien poroksipolttamisesta.

Huomasin, että jouluprinssi- ja prinsessa olivat tulleet takaisin ja joulupukkikin oli valmiina taas lähtöön. Joten kiitin lohikäärmettä ja pyysin hänen käyntikorttinsa. Annoin vastaavasti omani hänelle ja toivotin hyvää joulua. Jouluprinssi ja -prinsessa totesivat, että heidän lahjat oli jaettu, ja että Afrikan seikkailu oli avannut heidän silmänsä kuinka hyvin he tulevat toimeen keskenään. Prinssi- ja prinsessa olivat asuneet viereisissä linnoissa aikojen alusta saakka, mutta eivät olleet koskaan oikein kunnolla olleet kanssa käymisessä keskenään. "Tämä on paras joululahjamme!", prinssi huusi ja suuteli jouluprinsessaa. He katsoivat toisiaan pitkään silmiin ja hymyilivät. "Meidän pitää nyt mennä", prinssi totesi ja he matkasivat jääkarhullaan kohti horisonttia.

Hyppäsimme pukin rekeen, tällä kertaa tosin ei ajettu maailmanlopun vauhtia ja meillä oli mahdollisuus vaihtaa muutama sana. "Mikä sinun mielestäsi on joulun tärkein sanoma?" Mietin hetken ja vastasin: "Lapset tuntuivat ilahtuvan lahjoista. Oli myös kiva, että jouluprinssi ja jouluprinsessa saivat toisensa, eikä prinsessa joutunut epähuomiossa syödyksi." Joulupukki myhäili ja sanoi: "Läheisten muistaminen ja yhdessäolo ovat kivoja juttuja. Ei kuitenkaan tule unohtaa, että trendikkäillä jouluruuilla saa jouluun mielettömän lisätwistin. Tärkeintä on arkeen palattua voida vertailla  trendikkään lounasravintolan pöydässä kenellä on ollut eettisintä lihaa tai lähiruokaisin menu joulupöydässä." Ihmettelin joulupukin sanoja, ja nukahdin poron taljalle.

Heräsin siihen, että luentosalissa sosiaalisen median konsultti toivotteli hyvää joulua samalla, kun minulla valui kuola muistiinpanojeni päälle.