Tyttöjen lajit ja poikien lajit

Kävin tänään ensimmäistä kertaa vasta-avatussa uudessa SATS Pitäjänmäen kuntokeskuksessa. Uutuuttaan hohtava kuntokeskus oli kaikin puolin mainio, vaikkakin uusi ryhmäliikuntatunti Running jäi hieman torsoksi. Puolen tunnin aikana ehti kuitenkin saada hyvän lämmön cyclingiä varten. Itsessään tunnin markkinointitekstit eivät kuitenkaan kohdanneet kuluttajan odotuksia, sillä en näe että tämä tunti olisi pelkästään toimiva treeni maratonille treenaavalle. Treenissä on kuitenkin potentiaalia ja ajattelin seuraavaksi kokeilla 55 minuutin versiota samaisesta lajista.

Cyclingissä sitten odotti tuttu näky. Lisäkseni pyöräilemessä oli ainoastaan yksi mies, muuten sali oli täynnä naisia. Miehet karsastavat pyöräilyä ja tekevät mieluummin salilla haba-penkkitreenin, jonka ovat tehneet viimeiset kymmenen vuotta kerran kuussa ja maha senkun kasvaa. Syynä rasvan kerääntyminen vyötärölle täytyy välttämättä olla altistavat geenit.

Oma suhtautuminen kuntopyöräilyyn pimeässä salissa, jossa musiikki soi liian kovalla, oli varsin skeptinen ennen kuin menin kokeilemaan kyseistä liikuntamuotoa. Kokeiluun ei ollut pienimpänä vaikuttavana tekijänä paremman puoliskon innostus cyclingiä kohtaan. Syksyllä jäin lopulta täysin koukkuun tähän hiki-iloitteluun ja viimeisetkin ajatukset pyöräilystä löysänä tyttöjen lajina kaikkosi, sillä ohjaajien tarkkaan suunnittelemilla tunneilla saa halutessaan itsensä euforiseen olotilaan!

Suurempi kysymys koskeekin tyttöjen ja poikien lajien eroa. Nykyisessä tasa-arvoisessa ja yksilöllisyyttä korostavassa Suomessa ei ole tyttöjen ja poikien lajeja, ei miesten ja naisten töitä tai mitään eroa sukupuolissa. On vain androgyynejä yksilöitä, joiden tarve purkaa sisällä kuohuvaa turhautuneisuutta ja ahdistusta tiivistyy sonnin nenärengasta muistuttavaan lävistykseen. Tätä yksilöllisyyttä pitää kuitenkin ymmärtää, sillä se kumpuaa siitä, ettei peruskoulun ensimmäisellä luokalla ollut riittävästi valinnaisia aineita, eikä koulun laitoskeittiössä tarjoiltu riittävästi kasvisruokaa meidän pikku Sädepilvi-Kukkamaria Olivialle ja Oskari Petterille.

Itse väitän että sukupuolien välillä on eroja! Ainakin sen mukaan mitä peruskoulun biologian tunnilla on opetettu, naisilla ja miehillä on vähän erilainen keho. Tämän lisäksi olen henkilökohtaisessa havainnoinnissani huomannut, että naisia kiinnostavat meikit huomattavasti jalkapalloa enemmän. Toisaalta kosmetiikkahan valtaa koko ajan alaa myös miesten markkinoilla ja jalkapallo lienee suosituin tyttöjen joukkuepeli.

On kuitenkin selkeästi miesten ja naisten töitä. Väitän tasa-arvovaltuutetun telaketjujen kolinan uhallakin, että napin ompeleminen paitaan sujuu keskimäärin huomattavasti näppärämmin naisilta kuin miehiltä, ja taasen pesukoneen raahaaminen seitsemänteen kerrokseen luonnistuu helpommin miehiltä. Sisustaminen ja pienten merkityksettömien koriste-esineiden osto onnistuu naisilta näppärämmin ja auton renkaiden vaihtamisessa taas miehet pärjäävät naisia keskimäärin paremmin.

Toki naiset saavat halutessaan juoda olutta, piereskellä, puhua naisissa käymisestä saunan lauteilla ja kasvattaa hienon hevariparran. En näe sillekään mitään estettä etteivätkö miehet voisi tehdä käsitöitä, lakata kynsiään tai käyttää rintaliivejä. Jokaisen kohdalla on vaan pohdittava onko tämä kuitenkaan paras tapa korostaa omaa yksilöllistä identiteettiään.

Cyclingin jälkeen keskustelin toiseksi ainoan tunnille osallistuneen miehen kanssa lajista. Totesimme yksikantaan, että onpas piru vie hyvää liikuntaa, voi kun useammat uskaltautuisivat tunnille. Tämä onkin mielestäni hieno tapa lähestyä tyttöjen ja poikien juttuja: omaksutaan toisen sukupuolen käytännöistä parhaat myös omiksi käytännöiksi. Tämä koskeen varsinkin meitä miehiä, sillä on todettava, että tytöillä on lukemattomia hyviä juttuja, joita kannattaa kokeilla. Näistä ihan vain esimerkiksi muutamia mainitakseni: hyvän tuoksuinen suihkushampoo, hyvä kampaaja, Olivia-lehti, viinit ja paremman makuiset väkijuomat, ihovoide, huulirasva, tyylitaju, maukkaat kasvisruuat sekä pelisilmä ihmissuhteissa.